torstai 27. joulukuuta 2012

Uutinen

Joulu on jo takana ja hiljalleen valmistaudutaan uuden vuoden vastaanottamiseen. Me saimme antaa sukulaisille parhaan mahdollisen joululahjan, tiedon tulevasta perheenlisäyksestä.

Jännitin kertomista todella paljon, heräilin yöllä muutaman tunnin välein, odottaen kellon olevan niin paljon, että voisi herätä. Tiesin, että perheet tulevat olemaan onnellisia ja iloisia, mutta jännittävää se silti oli. Tuntui myös oudolta lopettaa salailu. Nyt voin avoimesti myöntää asian eikä minun tarvitse salata.

Myös läheisille ystäville kerroimme tulevasta. Saimme myös kuulla, että yksi pariskunta odottaa myös perheenlisäystä noin 1,5 kuukautta meidän jälkeemme.

Nyt olo on helpottunut ja tietenkin äärimmäisen onnellinen.

Tänään koitti taas uusi viikko, nyt rv13+0.

perjantai 21. joulukuuta 2012

Onnen kukkuloilla

Nyt ollaan kotiuduttu ensimmäisestä ultrasta. Onneksemme saimme aamuajan, jottei tarvinnut kovin kauaa odotella.

Kyseessä oli siis samalla rakenneultra, jonka suoritti naistentautien erikoislääkäri. Mukana huoneessa oli myös hoitaja. Lääkäri kysäisi voinnista ja vuodoista, jonka jälkeen pitikin jo ottaa housut pois ja hypätä tutkittavaksi. Ei siis paljoa turistu! Ensin lääkäri kurkkasi ilman ultrausvälinettä (mikä se sitten onkaan) ja totesi paikkojen olevan kunnossa ja tulehduksettomia. Seuraavaksi vuorossa oli "dildoultra", jännitys katossa! Siellä se näkyi, meidän pikkuinen aikaansaannoksemme. Paikoillaan makoili, ilman suurta liikehdintää. Lääkärin mukaan kaikki näytti hyvältä, en edes muista mitä kaikkea katsottiin. Selkärankaa, aivoja, istukkaa, niskaturvotusta... Seuraavaksi laitettiinkin äänet päälle ja kuultiin vielä sydämen pamppailut. Rakkautta.

Ultrattiin vielä vatsan päältä, jotta saatiin hyvä sivuprofiili. Vaavi kun oli sellaisessa asennossa, ettei sitä sisäkautta saatu.

Laskettu aika aikaistui, joten nyt ollaankin jo viikoilla 12+1. Hassua. Tiesin, että laskettu aika voi muuttua, mutta ajattelin ettei näin paljoa meidän kohdalla. Kierto on ollut säännöllinen ja ensimmäistä kertaa ovulaatiokin tikutettiin (aiemmin ei siis oltu kokeiltu). Neuvolan tätikin oli sitä mieltä, ettei paljoa tule muuttumaan, muun muassa melko varhaisen plussaamisen takia.

Ultran jälkeen oli vielä verikokeiden aika (yök!), ja olinkin aika täpinöissäni. Ehkä hyvä niin, ei ehtinyt hirmusesti stressata veren ottamista. Kammoan piikkejä.

Täällä ollaan onnesta muikeina! Taidanpa vain ihastella ultrakuvia.

Nyt voidaan puhua odotusblogista ja alkaa ottamaan niitä masukuvia!

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Kaasua, komisario Palmu!

En vain voinut vastustaa otsikkoa! Toisin sanoen, ilmaa riittää vatsassa. Yhdistettynä pienoisella ummetuksella. Joten olo on koko ajan varsin hehkeä! Avuksi on otettu luumut, eiköhän tämä tästä.

Nyt parin viime päivän aikana olo on ollut hieman etova. Aamulla olo on melko hyvä, mutta iltaa kohden etovuus lisääntyy. Mukavinta tässä on, että syödessä olo on poissa. Mutta koko ajan kun ei voi syödä. Juuri sanoin miehelle, että jos tässä on raskauspahoinvointini, niin olen kyllä päässyt helpolla. Ainoastaan neljä (!) kertaa on toistaiseksi oksuiltu. Mutta nyt tuntuu, että jonkinlainen pahoinvointi/kuvotus on nostamassa päätään. Kohta on ensimmäinen kolmannes takana, jolloin yleensä pahoinvointi helpottaa. Saa nähdä kuinka käy.

Tänään rv 11+1.

maanantai 17. joulukuuta 2012

Kun kahdesta tulee kolme

Uskon, että pariskunnasta lapsiperheeksi muuttuminen on suurempi muutos kuin lapsimäärän lisääntyminen lapsiperheessä. Joillakin tämä tarkoittaa totaalista elämäntavan muutosta. Enää ei voi (tai ainakaan pitäisi voida) juosta yöelämässä samalla tavalla. Elämän prioriteetit muuttuvat täysin.

Mitä tämä muutos tarkoittaa meidän kohdalla? Taloudellisesti tulevaisuutemme on turvattu. Miehen ammatissa töitä riittää ja tekijöistä on pulaakin. Oma ammattiryhmäni ei tule katoamaan, mutta vakituisen työn saaminen on alueellamme hieman haastavaa. Taloudesta ja työstä meidän ei kuitenkaan tarvitse huolehtia.

Omalta osaltamme yöelämässä juokseminen on jo nähty. Ei siellä missään vaiheessa kovinkaan paljoa olla viihdytty, mökkeily ja illanvietto kavereiden kanssa jossain muualla kuin baarissa on ollut enemmän makuumme. Mökkeily jatkuu varmasti kuin myös illanvietot ystävien kanssa. Tosin hieman eri tavalla. Ympäripäissään örveltäminen ei kuulu siihen ympäristöön missä lapsi on. Toisaalta myös ystäväpiirimme on siinä vaiheessa, että osa on jo lisääntynyt ja lopuilla se alkaa olemaan pian ajankohtaista.

Lapsentulossa yksi asia lienee sama jokaisessa uudessa perheessä. Tuoreiden vanhempien kahdenkeskinen aika lähes katoaa. Olemme jo kauan puhuneet siitä, että on tärkeää järjestää parisuhdeaikaa kun olemme lapsiperhe.

Rakastamme matkustamista. Matkustaminen tulee varmasti muuttumaan. Haluaisimme mennä Japaniin, mutta se nyt ei tule olemaan seuraava matkakohteemme. Pienen lapsen kanssa matkustaminen Japanin aivokuumeen alueelle ei houkuttele niin paljon kuin kahdestaan matkustettaessa. Joten Japani jää odottamaan. Lapsen kanssa matkustaminen on muutenkin erilaista. Onneksi tapoihimme ei ole kuulunut juhliminen tai juopottelu ulkomailla. Rytmi tosin hieman muuttunee. Ja ehkäpä oma varauksellisuus ulkomaisiin takseihin lisääntyy! Mitkä turvavyöt saati turvaistuimet!

Kaikenlaiset muutokset ovat nyt pyörineet päässä, tästä se valmistautuminen alkaa. Matkustelusta näin unta tässä yhtenä yönä, siitä nousi se mieleen. Ajatus kolmesta kahden sijaan tuntuu oudolta, hyvällä tavalla. Sitä on kuitenkin vaikea kuvitella.

Täällä ei muuten lasketa öitä jouluun vaan ensimmäiseen ultraan. Se on perjantaina. Tänään rv10+6.

lauantai 15. joulukuuta 2012

Vuoristoradalla

Huh! Nyt taidettiin päästä tunteiden vuoristorataan. Ärtymystä havaittavissa herkästi ja runsaasti. Yksikin hieman vääränlainen sana mieheltä tai liian hidas reagointi saa kiukun nousemaan. Koska emme ole vielä kenellekään kertoneet raskaudesta, saa mies niskoilleen kaikki puuskani. Muiden seurassa täytyy hillitä itseä.

Eilen ärtymys sai vallan ruokaa tehdessä. Miksi se paistinpannu ei toiminut kuten haluan?! Vetäydyin sitten makuuhuoneeseen rauhoittumaan. En halua tiuskia miehelle, hän kun ei ole tehnyt mitään väärää. Tulihan se itkukin sieltä. Mies antoi minun rauhoittua rauhassa kun kerroin etten halua turhaan tiuskia hänelle. Kyllä se olo siitä sitten helpotti. Jotenkin kuitenkin epäilen, että näitä tulee vielä lisää.

Tänään rv10+4.

perjantai 14. joulukuuta 2012

Ruokaa mä metsästän

Kipaisin tänään kaupungilla ostamassa viimeisiä joululahjoja. Aikani shoppailtua ajattelin poiketa johonkin kahvilaan haukkaamaan jotain suolaista. Kiersin seitsemän (!) kahvilaa löytämättä mitään mitä haluaisin/voisin syödä. Jokaikisessä sämpylässä, paninissa, bagelissa tai vastaavassa oli jotain, mitä en uskaltanut syödä. Vuohenjuustoa, tuorejuustoa, parmankinkkua... Rakastan juustoja! Tuosta parmankinkusta en tiedä onko se kypsää vai ei, voiko sitä syödä. Valaiskaa minua jos tiedätte.

Tässä jokunen viikko sitten kävin Arnold'silla bagelilla, jolloin kysäisin käyttävätkö pastöroitua tuorejuustoa. Tällöin vastaus oli kyllä. Tänään poikkesin toiseen ketjun liikkeeseen ja ajattelin varmuuden vuoksi kysyä myös sieltä. Tällä kertaa vastaus oli ei. Hmmm. Ihmetyttää. Ehkäpä jokainen Arnold's päättää itse mitä tuotteita käyttävät.

Palasin lähtöruutuun ja löysin yhden täytetyn patongin, joka läpäisi kriteerini. Muuten en kyllä sitä makua olisi valinnut, tällä kertaa nälkä voitti.

Rv 10+3.

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Täyskymppi!

Eilen vietettiin kymppisynttäreitä eli viikkoja tuli 10 täyteen. Ensi viikon perjantaina on luvassa ensimmäinen ultra ja tänään pitäisi soittaa neuvolaan virtsatestin tuloksista. Kunpa vain muistaisin!

Ajatukset pyörivät kovasti joulussa ja mietin tapoja miten kertoa sukulaisille. Yhtenä ideana on käydä ottamassa kopiot ultrakuvista ja laittaa se kirjekuoreen, ehkä tehdä siitä jonkinlainen kortti. Voitaisiin kertoa, että joululahjassa olikin melko pitkä toimitusaika eikä se ehtinyt jouluksi, mutta kirjekuoressa on vinkki lahjasta.

iPhonen Vauva-sovelluksen mukaan sikiö on jo 4,5cm pitkä ja 5g painava. Vatsassa on ollut tuntemuksia, menkkoja muistuttavaa jomotusta, aina silloin tällöin. Johtuu varmaan tuosta huimasta kasvusta! Viikolla 9 sovelluksen mukaan sikiö on 2cm ja 3g. Melkoista vauhtia siellä kasvetaan. Vielä ei varsinaista vauvamahaa näy, mutta suolisto saattaa olla melkoisen turvoksissa. Elikkä viikonlopun turvotus saattoi olla suoliston turvotusta. En kyllä ajatellutkaan, että vielä olisi varsinaista vauvamahaa. Ja tosiaan, saattoi olla ihan muuten vaan paino noussut viime vuodesta.

Vauvasovelluksessa on myös päivittäin vaihtuva yhden lauseen info. Tänään infon mukaan vauvan pikkuisessa päässä alkaa kasvaa tukkaa. Hih! Uskon, että syntyessään vauvamme on melko harvatukkainen. Tämän olettamuksen perustan siihen, että omaamme molemmat vaalet (ne maantienharmaat) hiukset, ja mielestäni ainoastaan tummatukkaiset vauvat omaat kunnon hiuspehkon.

Tänään siis rv10+1.

maanantai 10. joulukuuta 2012

Päivitys

Täällä voidaan hyvin. Mikä tuntuu omituiselta. Missä ovat kaikki oireet? Toisaalta huomaan myös joidenkin asioiden muuttuneen. Pienoista ummetusta on ollut, jano yllättää aivan yllättäen ja vessassa saa välillä käydä tiuhaan. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että oireet ovat vähentyneet.

Tänään kävin viemässä virtsanäytteen labraan. Ylihuomenna soittelen tuloksista, en tosin oikein tiedä mitä kaikkea tällä testattiin. Mutta ainakin virtsatauti voidaan sulkea pois (tiedän kyllä ettei sitä ole). Kun kerroin ekalla neuvolakäynnillä niistä muutamasta vuodosta, joita minulla oli, sanoi neuvolan täti, että kannattaa poissulkea virtsatauti. Jotenkin pelottaa, että nytkö sieltä sanotaan ettei edes olla raskaana! Hassuja ajatuksia sitä kulkee päässä.

Viikonloppuna oltiin yksissä pikkujouluissa ja huhhuh! Samassa pikkumustassa kuin vuosi sitten ja omasta mielestä olin selkeästi turvoksissa masun kohdalta! Puku oli kireämpi eikä istunut niinhyvin. Tosin tämä johtua ihan normaalistakin painonnoususta, mutta itse epäilen, että raskausturvotus on syynä. Vartalon mallini on tosin sellainen, että minulla on viimeisen kymmenen vuoden ajan ollut pieni pömppis. Mutta mielestäni sellaista pientä turvotusta on havaittu.

Olen muuten melko varma, että tänään yksi ystävä kertoo olevansa raskaana. Omituinen aavistus. En edes tiedä ovatko he jo aloittaneet yrittämisen. Tämä tunne johtuu yksinkertaisesti siitä, että hän tuli tänään viereisestä kaupungista omaani puolen tunnin takia. Ja tiedän, ettei hänen kaupungissaan ultrata, vaan palvelut on ostettu meidän kaupungilta. Ja ystävä laittoi viestiä, että soittaa minulle vielä tänään. Selkeät merkit, eikö? Pyöriiköhän omat ajatukset nyt hieman jonkin tietyn asian ympärillä :)

Tulipa melkoinen säläteksti! Tänään ollaan "jo" rv9+6. Vajaa pari viikkoa ensimmäiseen ultraan.

keskiviikko 28. marraskuuta 2012

zzzzzzzz

Johtuneeko raskaudesta, pimeästä vuodenajasta vai kenties molemmista, mutta tällä hetkellä uni maistuu! Tällä hetkellä alan valmistua nukkumiseen siinä 21.00-21.30 aikoihin, yleensä todella väsyneenä. Kympiltä ollaan yleensä jo ihan unessa. Aamulla herätys on kello 6.00 ja päivällä torkutaan sellaiset 1,5h-2h päiväunet. Enemmänkin voisi nukkua.

Neuvolakäynnistä jäi kertomatta, että paljon saatiin kotiin luettavaa. Erilaisten opusten lisäksi saatiin tietenkin maaginen ruokalista, jossa ei itselle tullut kovinkaan suuria yllätyksiä. Ehkäpä pellavansiememet olivat uusi tuttavuus sekä korvasienet. Kummatkaan eivät ole kuuluuneet ruokavalioon, joten ne eivät muutoksia aiheuta. Mutta miten kaikki kielletty houkuttaakaan! Maksalaatikkoa, salmiakkia, lakritsia, juustoja! Tosin maksalaatikkoa saa syödä vähäsen, mutta taidan silti jättää väliin. Ihan varmuuden vuoksi.

Ruokalistan lisäksi saatiin lappunen, jossa on tietoa seulontatutkimuksista. Meidän kohdallamme kyseessä tulee olemaan varhaisraskauden yhdistelmäseula, johon kuuluu niskaturvotusmittaus (NT-mittaus) ja verinäyte. Tämän avulla lasketaan ainakin 21-trisomian eli Downin syndrooman riski. Tämä siis tapahtuu samalla kerralla kuin ensimmäinen ultra. Myöhemmin eli raskausviikoilla 19-21 tehdään vielä ultraääniseulonta. Ultraääniseulonnan tarkoituksena on taas tunnistaa sikiön vaikeat rakennepoikkeamat. Näin lyhykäisesti. Näistä lisää kunhan tutkimukset on tehty ja itsekin ymmärrän ehkä jotain enemmän.

Suun terveydenhuollosta tulisi varata aika, sekä minun että miehen. Tuntuu melko turhauttavalta, molemmat olemme juuri käyneet purukaluston tarkastuttamassa. Kätilön mukaan täällä kuitenkin on muutakin tietoa, tarkoituksena ei ole vain tarkastaa tulevien vanhempien hampaiden kuntoa. Olen kuitenkin hyvin skeptinen tätä käyntiä kohtaan. Toivottavasti olen väärässä.

 
 
Vieläkään en uskalla ajatella blogia odotus-blogina. Vaikka kovasti ajattelin, että ensimmäisen neuvolakäynnin jälkeen voisin päivittää blogin kuvausta. Ehkä sitten ensimmäisen ultran jälkeen... 

maanantai 26. marraskuuta 2012

Ensimmäinen käynti

Nyt on ensimmäinen neuvolakäynti takana. Käynti tosiaan oli pelkkää jutustelua, painon ja verenpaineen mittaaminen olivat ainoat "toimenpiteet". Ja jotain virtsanäytteestäkin katsottiin. Mutta ei siis verikokeita tai muita suuria toimenpiteitä.

Käynnillä kartoitettiin äidin ja isän terveyttä ja elämäntapoja, kerrottiin miten tästä edetään, pohdittiin seulontoihin osallistumista ja tietenkin sain kysellä mitä mieleen tuli. Nyt sain ammattilaiselle kertoa myös noista pienistä tiputteluistani, joiden kerrottiin (kuten olin lukenutkin) olevan normaaleja alkuraskaudessa. Syytä huoleen on kun vuodon määrä vastaa kuukautisia ja samassa on alavatsakipuja.

Me olimme harvinaisen yksimielisiä seulontoihin osallistumisesta. Haluamme niihin osallistua, eikä toista vaihtoehtoa ole edes mietitty.

Jouluviikolla on luvassa ensimmäinen ultra, tuolloin viikkoja on 11+3. Samalla kerralla testataan muunmuassa sukupuolitaudit, selvitetään minun veriryhmäni ja ties mitä muuta.

Parasta käynnissä oli asioiden eteneminen ja ultran varaaminen :) Muuten asiat tuntuivat melko tutuilta, kiitos blogien, äiti-ystävien, vauvalehtien ja muun nettimaailman.

Tänään on rv 7+6, huomenna taas uusi viikko.

Ihanaa viikkoa kaikille!

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Pelkotiloja

Viikon aikana on housuihin kaksi kertaa tullut pieni ruskea tippa. Kerran vessassa tuli virtsan mukana hieman punaista. Pelottaa hirmuisesti! Pari päivää sitten tein uuden liuskatestin, antoi edelleen positiivisen tuloksen. Onkohan kaikki hyvin ja onkohan pikkuinen oikeassa paikassa? Nämä kysymykset ovat mielessä koko ajan.

Toisaalta tiedän, että pieni vuoto ei tarkoita mitään. Mutta se ei vie pelkoa pois.

Rinnat ovat nykyään huomattavasti aremmat kuin muuten. Yökkäilyjä tulee välillä, toistaiseksi vain kerran on jotain tullut ulos asti.

Huomenna pääsen jakamaan pelkoni asiantuntijan kanssa, luvassa siis ensimmäinen neuvola! Toisaalta odotan kovasti tuota käyntiä, mutta toisaalta uskon pettyväni. Puhelimessa jo sanottiin, että tuo ensimmäinen kerta on lähinnä keskustelua. Ei siis mitään konkreettia! Haluan todisteita raskaudestani! Haluaisin myös tietää, onko alkio oikeassa kohdassa eikä kohdun ulkopuolella. Ilmeisesti näitä tietoja kuitenkin joudun odottamaan.

Voisihan sitä tietenkin mennä yksityiselle, mutta ystävällä on huonohkoja kokemuksia siitä. Pelot nousivat tuon käynnin seurauksena, ja kaikki tämä täysin turhaan. Oli raskaus vain vielä niin alussa.

Tänään rv 7+5.

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Minä ja Arabia

Tänään kohtasimme aamulla.

En kuitenkaan kuvailisi tunnetta pahoinvoinniksi. Maha ei möyrinyt, minua ei oksettanut, tunne oli ainoastaan kurkussa. Sellaista kakomista. Joka sitten päätyi pönttöön.

Oliko tämä sitten aamupahoinvointia vai pari viikkoa kestäneestä flunssasta johtuvaa, tiedä häntä. Flunssa tosin on oikeastaan jo ohi, mutta aamuisin on pientä kurkun rykimistä ollut.

Taas ollaan siirrytty uudelle viikolle, tänään rv 7+1.

maanantai 19. marraskuuta 2012

Kauhun hetket

Tänään on pelokas olo. Iltapäivällä kolmen aikoihin vessassa käydessäni huomasin housuissa pienenpienen väriläiskän. Rusehtavan sellaisen. Muistan lukeneeni rusehtavan vuodon olevan mahdollinen merkki mahdollisesti kohdun ulkopuolisesta.

Yritän pysyä positiivisena ja toivekkaana. Sitä oli TODELLA vähän. Eikä koko raskausaika ole välttämättä täysin "vuodotonta". Toivottavasti ei tule enempää.

Tänään rv6+6, vielä viikko ensimmäiseen neuvolaan.

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Mistä sen tietää?

Olen useasti kuullut sanottavan, että kyllä sen tuntee kun on raskautunut. Itse tiesin testin tehtyäni. Mistään oireesta en voinut päätellä olevani raskaana. Oikeastaan en usko vieläkään. Vieläkin tekisi mieli testata. Muutaman viikon päästä on ensimmäinen neuvola, ehkäpä sitten uskon.

Normaaliin kiertoon verrattuna yksi asia oli poikkeavaa. Ennen varsinaisen vuodon alkua minulla on yleensä ollut pientä tuhrutteluvuotoa. Nyt sitä ei ollut. Ehkäpä tämän takia ostinkin ensimmäisen raskaustestipaketin päivää ennen oletettua kuukautisen alkua. Ensimmäisen testin tein oletettuna kuukautisen alkupäivänä, aamulla noin kello 6.00. Ehkä siis alitajuntaisesti olinkin havainnut jotain. Ensimmäinen plussa saatiin siis yrityskierrolla 7, oletettuna kp1.

Edelleenkään en ole havainnut mitään selkeitä oireita. Toisaalta samanaikainen flussa voi sekoittaa tuntemuksia. Rinnoissa on pientä arkuutta, olen ollut väsynyt ja pientä etovaa oloa on ollut. Tuon etovan olon kyllä luulen johtuvan nimenomaan flunssasta. Yskittää ja limat liikkuvat. Vähemmästäkin tulee yökkäilyjä. Vatsassa on tuntunut muutamana päivänä kuukautisten tapaista kramppailua ja jomotusta. Vauva-kalenterin (iPhone-sovellus) mukaan jomotustuntemukset ovat normaaleja. Alkiolla kertyy tällä viikolla pituutta kaksinkertaisesti viime viikkoon verrattuna.

Tänään on rv6+1.

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Nytkö se alkaa?

Nimittäin pahoinvointi.

Nyt aamulla on ollut melko etova olo ja nipistelyä vatsassa. Vessanpönttöä ei vielä ole tarvinnut halata, mutta tuntuu ettei se kaukana ole. On vaikea sanoa, onko tämä nyt pahoinvoinnin alkua, sillä täällä painitaan pienoisessa flunssassa. Huono olo voi myöskin selittyä sillä, pää kun on täynnä limaa eikä henki kulje toivotulla tavalla. Liberon raskauskalenterin mukaan sikiön koko kolminkertaistuu tämän viikon aikana, joten ei ole ihme jos hieman vatsassa tuntuu.

Tiistaina siirrytään seuraavalle viikolle, tänään on  rv5+5. Yhdellä ystävällä oli tuolloin jo pahoinvointia, toisella taas alkoi viikolla 9. Saa nähdä miltä huomenna tuntuu.

Vieläkin pelkään, etten olekaan raskaana, saan keskenmenon tai vauvalla ei ole kaikki hyvin. Pelot ovat kuitenkin siirtyneet hieman taka-alalle. Enää en joka vessakäynnin yhteydessä jännitä miltä housuissa näyttää. Yritän pysyä positiivisena, vauvasta tulee ihan hermoheikko jos stressaan koko raskauden ajan :)

torstai 8. marraskuuta 2012

Kysymysmerkki

Tarkoitukseni oli tänään tutkia niitä kahta eri tutkimusta, joista jompikumpi tehdäänn toisella neuvolakäynnillä. En tosiaan muista niiden nimiä, kyllähän neuvolan täti ne puhelimessa sanoi. Kaupungin nettisivuilta kuitenkin näitä vaihtoehtoja piti tutkailla.

Sivuja selattuani en kuitenkaan löytänyt selkeää tietoa kahdesta eri vaihtoehdosta. Sivuilla kerrotaan varhaisraskauden yleisestä ultraäänitutkimuksesta, joka tehdään raskausviikoilla 10-14. Kromosomipoikkeavuuksia voidaan seurata kahdella eri tutkimuksella, joista varhaisraskauden yhdistelmäseula tehdään viikoilla 10-12 ja kaksoisveriseula viikoilla 15-16. Kaksoisveriseula tehdään, mikäli äitiysneuvolaan on hakeuduttu myöhään eli raskausviikoilla 13-15.

Itsehän olen ajoissa liikkeellä, joten ei tässä ainakaan tarvitse valita. Mutta eiköhän tämä tutkailu riitä, päätös kun tehdään vasta ensimmäisellä käynnillä. Tai sitten täytyy vielä soitella perään ja kysellä, että mitäköhän tässä pitikään tehdä.

Tuntuu malttamattomalta.

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Kaksi ja puoli viikkoa

Eilen sain varattua ajan ensimmäiseen neuvolakäyntiin. Vielä pitkäisi jaksaa odottaa lähes kolme viikkoa! Haluaisin jo mennä sinne, saada "virallinen vahvistus".

Sain kotitehtäviäkin. Pitäisi täyttää esitietolomake ja lukea kahdesta eri tutkimuksesta (nimiä en muista). Näistä toinen tehdään toisella neuvolakäynnilla. Vielä ei onneksi tarvitse päättää, mutta kuitenkin ensimmäisellä neuvolakäynnillä se tulee päättää. Kummassakaan ei ole kohonnut keskenmenon riski, sen verran jo puhelimessa kerrottiin.

Aikaa varattiin 1,5 tuntia, mutta tunti on kuulemma lähempänä totuutta. Tällä kertaa ei varsinaisesti tehdä mitään, vaan tapaaminen koostuu keskustelusta ja tietojen täyttämisestä. Jotenkin olen saanut sellaisen kuvan, että jossain tällöin jo kuunnellaan sikiön sydänääniä. Mutta ilmeisesti ei meidän kaupungissamme. Tuolloin ollaan siis jo raskausviikolla 7+6, mikäli äkkiseltään laskin oikein.

Vielä ei mitään oireita ole ollut. Toisaalta haluaisin niitäkin, tuntuisi ehkäpä todellisemmalta. Toisaalta mahdollisen pahoinvoinnin ilmestyessä saatan hyvinkin muuttaa mieleni.

perjantai 2. marraskuuta 2012

Seuraava askel

Tänään soittelin äitiysneuvolaan. Kovasti piti malttaa maanantaihin, mutta eilen pyöriteltyäni asiaa, päätinkin soittaa tänään. Tähän oli logiikka. Jos saisin ensimmäisen ajan melko aikaisille viikoille, voisin saada myös toisen ajan. Tuo toinen aika kun olisi kiva saada ennen joulua, jotta voisi sitten antaa melkoisen joululahjan.

Meidän kaupungin nettisivuilta löytää äitiysneuvoloiden yhteystiedot ja katuluettelon siitä, mikä kuuluu mihinkin neuvolaan. Rajoja on nyt vedetty uusiksi ja meidän talo puuttui listoilta kokonaan. Muu katu löytyi kyllä. Neuvolan täti lupasi selvittää asian ja soittaa maanantaina. Mitään aikoja ei siis varattu vielä. Sen verran kuitenkin sanottiin, että ensikäynti olisi marraskuun puolessa välissä tai vähän sen jälkeen ja toinen käynti viikolla 11, eli joskus 20.12. Jee!

Nyt masussa on tuntunut pieniä -hmmm- kramppeja? En oikein osaa kuvailla tuntemusta. Ja sanotaanko, että pienoista ummetuksen tapaista on myös havaittu. Mitään suuria tuntemuksia ei ole ollut ja ilman poisjääneitä kuukautisia en näitä raskausoireiksi osaisi sanoa.

Blogin muutos taitaa olla edessä. Haaveblogista odotusblogiksi. Mutta ei ihan vielä. Vielä ollaan niin alkutekijöissä, etten uskalla muutosta tehdä. Ensimmäisen neuvolakäynnin jälkeen sitten.

Ihanaa viikonloppua!

keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Kolmas kerta toden sanoo

Pakkohan se oli testata vielä tänäänkin. Vuorossa oli siis Clearblue, joka lupaa tuloksen jopa neljä päivää ennen oletettua kuukautisten alkua. Plussaa testille, jonka ohjeissa oli kolme kuvaa erilaisista positiivisista tuloksista. Omani oli melko samanlainen kuvan A kanssa.

Joten eiköhän se nyt ole virallista, meillä on plussattu!

tiistai 30. lokakuuta 2012

Oho.

Kovasti käsken itseäni rauhoittumaan, mutta ei se oikein toimi. Ruokakaupassa ihan vain vähäsen kävin katselemassa vauvan vaatteita, töiden jälkeen opiskelin Clearbluen raskaustestin käyttöohjetta huomista varten, selailin Liberon odotussivuja ja ostin puhelimeen Odotukseni-sovelluksen.

Mietin, koska olisi hyvä soittaa neuvolaan/terveyskeskukseen, mihin sitä sitten kuuluukin soittaa. Huoli on suuri. Miten tässä käy, selviääkö tämä mahdollinen ihmisen alku? Mutta se huoli ei taida mihinkään kadota tämän jälkeen. Kaipa sitä aina on jonkinlainen huoli omasta lapsesta.

Netin laskurin mukaan mahdollinen raskaus on nyt raskausviikolla 4+1.

Toinen

Tänään oli testipäivä 2. Tulos näyttää kovin samanlaiselta kuin eilen. Eilen ostin viel yhden testin, sen vuoro on huomenna. Tällä kertaa apteekista lähti matkaan Clearbluen perusversio, ilman digitaalista näyttöä.

Ajatukset juoksevat villeinä. Äitiysvaatteista on jo haaveiltu, mietitty koska ensimmäinen kolmannes on takana, mikä olisi kiva tapa kertoa... Ollaan päätetty jo ennen yrityksen aloittamista, että kerromme vasta kun ensimmäinen kolmannes on takana.

maanantai 29. lokakuuta 2012

Ihmetystä

Tänään pitäisi kuukautisten alkaa. Koska ne eivät yön aikana ole alkaneet, päätin tänään tehdä ensimmäisen raskaustestin.

Testin ohjeissa sanotaan, että positiivinen tulos tulee näkyviin minuutin kuluessa ja negatiivisen tuloksen varmistamiseksi tulisi odottaa kolme minuuttia. Testitulos on luettava viimeistään viiden minuutin kuluttua. Positiivisen tuloksen ei pitäisi muuttua useaan päivään, mutta negatiivinen voi muuttua positiiviseksi vain muutaman minuutin kuluttua testauksesta.

Kuvan testitulos on otettu tuon viiden minuutin aikarajan sisällä. Toiveet ovat korkealla. Onko tämä se kuuluisa haamu? Vai onko kenties negatiivinen ehtinyt muuttua positiiviseksi? Jaiks! Varsinainen jännitysnäytelmä!

Vaalean viivan sattuessa uutta testausta suositellaan tehtäväksi 48 tunnin kuluessa.

Toivotaan, etteivät kuukautiset ala ja testaillaan myöhemmin uudestaan.

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Kovaa ja korkealta?

Ostin tänään ensimmäisen raskaustestin. Ihan marketin halvan kahden testin liuskapaketin. Kuten jo aiemmin sanoin, tässä kierrossa toiveet ovat korkealla. Jollain tasolla olen täysin varma, että kuukautiset alkavat, mutta tietenkin toivon, ettei näin tapahtuisi.

Mitään merkkejä raskautumisesta en ole huomannut ja tuntemukset ovat vastanneet aiempia kiertoja. Toisaalta aiemmin on ennen varsinaisia kuukautisia tullut pientä tuhrutteluvuotoa, jota nyt ei ole ollut. Ehkäpä siksi olen toiveikas.

Tämän kierron jälkeen joko ollaan todella onnellisia tai pudotaan korkealta ja kovaa. Tänään on kiertopäivä 27 ja huomenna pitäisi olla kiertopäivä 1.

torstai 25. lokakuuta 2012

Sieniä sateella

Sitä vauhtia tuntuvat ihmiset ympärillä lisääntyvän. Toisaalta tiedän, että lähimmät näistä ovat yrittäneet raskautua lähes vuoden ennen tärppiä. Mutta nyt niitä on todella paljon. Olen juuri vaihtanut työpaikkaa, ja vanhan työpaikan lähimmistä työkavereista kaksi odottaa. Yksi erittäin läheinen sukulainen odottaa. Yksi uusi työkaveri kertoi tällä viikolla odottavansa. Toivottavasti saan pian liittyä mahankasvattajiin.

Näin apteekissa raskaustestin, jonka mukaan testailla voisi neljä päivää ennen kuukautisten oletettua alkamispäivää. Tekisi mieli ostaa ja testata. Toisaalta vielä en halua pettyä. Muutama päivä vielä tuohon oletettuun alkamispäivään. Jotenkin toiveet ovat jälleen korkealla. Toistaiseksi toivo on noussut joka kierrossa, vaikka aina pettymyksen jälkeen se on tuntunut mahdottomalta.

Rinnoissa tuntuu arkuutta, vatsassa on välillä "muljailua", möyrintää, pientä kipuilua. Etovaa oloa muutamana päivänä. Kuulostaa lupaavalta, toisaalta tuntemukset eivät ole mitenkään eronneet kuukautisoireista.

Tänään mennään kiertopäivää 24.

tiistai 23. lokakuuta 2012

Unettomuutta

Hyvää alkanutta viikkoa! Vaikka jo eletäänkin tiistaita. Viikonloppu ja maanantai sujahtivat hirmuista vauhtia ohi!

Täällä on oltu melko unettomia. Olen kova pyörittämään ajatuksia iltasella ja ikävä kyllä se heijastuu pienoisena unettomuutena. Päässä pyörivät ajatukset mahdollisesta raskautumisesta ja sen aikaansaamista positiivisista elämänmuutoksista. Toisaalta mieltä kalvaa ajatus mahdollisista lapsettomuushoidoista ja lapsensaannin vaikeuksista. Eräillä sukulaisilla toivosta on hiljalleen luovuttu. Heillä seuraava askel on mahdollinen adoptio. Haluaisin jo niin kovasti äidiksi, olen kovin malttamaton. Ehkäpä senkin takia mieli on kovin levoton.

Pientä etovaa oloa (nopeasti kävi tervehtimässä) oli myös kiertopäivällä 20, mutta tuolloin sain myös pienenpienen punaisen jäljen vessapaperiin. Pettymys valtasi mielen. Vielä ei tosin ole mitään suuria merkkejä kuukautisista, joten toisaalta myös toivo nostaa päätään. Toistaiseksi tuntemukset ovat olleen hyvin samanlaisia kuin muillakin kierroilla.

Tänään mennään kiertopäivää 22. Vatsa möyrii, luultavasti tulevista kuukautisista, mutta toivottavasti raskaudesta. Rinnoissa on pienoista arkuutta, mutta sitäkin on ennen kuukautisia. Ja toisaalta välillä tuntuu, että tietyt rintaliivit voivat tuon pienen arkuuden tunteen aiheuttaa. Ensi viikolla viimeistään ollaan viisaampia.

Äitiyteen valmistuminen sai taas uuden ulottuvuuden, kun särkylääkkeet olivat loppu. Vaihdettiin Buranat Para-Tabsiin.

lauantai 20. lokakuuta 2012

Tuntemuksia

Pikainen päivitys eilisestä illasta. Masussa tuntui pientä "nipistelyä". Aiemmillakin kierroilla on vastaavia tuntemuksia ollut, mutta en ole sen syvällisemmin pohtinut niiden ajoitusta kiertoon. Yölläkin heräsin jonkinlaiseen kuplintaan, mutta kyseessä oli luultavasti joko nälkä tai ilmavaivat :)

Kovasti ihmetyttää tuo masun nipistely. Ovulaatio tapahtui testin mukaan alkuviikosta, muuten olisin voinut veikata sitä. Tietenkin toiveet nostavat päätään, mutta toisaalta taas pessimisti valtaa mielen. Vastaavia tuntemuksia kun kerran on ollut aikaisemminkin.

Aika tuntuu matelevan hedelmällisten päivien jälkeen. Ajatukset pyörivät vain ja ainoastaan raskautumistoiveen ympärillä. Odottaa, että keho antaisi merkin raskautumisesta.

perjantai 19. lokakuuta 2012

Pienenpieni pilleri

Pari sanaa pillereistä. Ehkäisypillereiden lopettamisen jälkeen kasvoni ovat alkaneet elämään aivan omaa elämäänsä! Onneksi olen huomannut, etten ole yksin tämän asian kanssa. Näppyjä ilmaantuu naamaan koko ajan, enemmän kuin silloin joskus murrosikäisenä. Ja tietenkin niitä sitten täytyy hipelöidä, jotta ne varmasti ovat mahdollisimman kamalannäköisiä ja pitkäikäisiä. Muuten en itsessäni ole huomannut mitään muutosta pillereiden lopettamisen jälkeen.

Elämään on kuitenkin astunut uusi pilleri, nimittäin äitiysvitamiini. Näitä on napsittu jo keväästä saakka, myönnettäköön, että nykyisin voi joku päivä jäädä napsimatta. Näiden napsiminen aloitettiin äidillisen ystävän puheiden "innoittamana". Heillä on nyt toinen lapsi kiikarissa, joten äiteilystä on puhuttu nyt ja aiemmin. Hän on yksi niistä, joka arvannee meillä olevan myöskin yritystä. Myöskin netistä googlailin (tietenkin) näistä vitamiiniasioista. Foolihappoahan suositellaan, mikäli sitä ei ruokavaliosta tarpeeksi saa ja se olisi suotavaa aloittaa jo raskautta suunniteltaessa. Nämä seikat ainakin on omaan päähän jäänyt, varmasti vitamiineista, hapoista ja muista sanotaan enemmänkin.

Vitamiinien napsimisen lisäksi olen vähentänyt alkoholin käyttöä. Nyt tästä ehkä tuli sellainen kuva, että sitä on kulutettu runsaastikin. Mutta siis jos käytän alkoholia, tapahtuu se kuukautisten aikana tai heti niiden jälkeen, jolloin hedelmöittyminen on vähintäänkin epävarmaa. Käytännössä tämä on tarkoittanut lasillista tai kahta viiniä. Kerran tässä noin puolen vuoden aikana on otettu "runsaammin" eli neljä annosta. Meistä kumpikaan ei ole tupakoinut, joten sen suhteen ei ole tarvinnut muutoksia tehdä. Hieman meni sivuraiteille pillereistä, mutta menköön!

Kerrottakoon vielä, että tätä kirjoittaessani minut valtasi hieman etova olo. Se nyt ei varmastikaan ole mitään raskauspahoinvointia, kuitenkin ollaan vasta kiertopäivässä 18. Aiemmissakin kierroissa on välillä hieman huono olo ollut, liittyneekö kierron vaiheeseen? Nyt se on ainakin kirjattu tänne, muuten en tuntemuksia ole mihinkään kirjannut.

Ihanaa perjantaita!

torstai 18. lokakuuta 2012

Tähän asti tapahtunutta

Jotta oltaisiin kaikki "samalla sivulla", seuraa pieni selonteko yrittämisestä tähän asti. Eli pieni katsaus taaksepäin ennenkuin ollaan tässä päivässä.

Pillerit jätettiin pois huhtikuussa 2012, ja varsinainen yrittäminen alkoi toukokuun kierrosta. Ensimmäinen kierto oli hieman pidempi, 32 päivää, jonka jälkeen kierto on ollut 27 päivää. Eihän tuo ensimmäinenkään mikään normaalista poikkeava ollut, mutta pidempi kuin sen jälkeinen kiertoni. Olen ollut onnekas kierron suhteen, heti alusta alkaen tasainen kierto.

Netistä löytyvän ovulaatiolaskurin avulla etsin ovulaation ajankohtaa ja oletettua kuukautisten alkamispäivää. Toki olen kehoanikin tarkkaillut, mutta mitään merkkejä ovulaatiosta en ole huomannut. Käynnissä olevalla kierrolla otin avuksi ovulaatioliuskat. Halusin varmistaa, että ovuloin ja toisaalta ovulaation testaileminen tuntui konkreetilta tekemiseltä. Saattaa kuulostaa hassulta, mutta jotenkin koin tarvitsevani sitä. Ovulaatio löytyi ja se oli silloin kuin netin laskurikin sitä osoitti.

Aluksi merkkailin tarkkaan ylös lakanoiden heiluttamiset, mutta sittemmin olen siitä luopunut ja poistanut vanhatkin merkinnät. Tällä kierrolla heiluttelimme lakanoita ahkerasti ovulaation aikoihin, viitenä peräkkäisenä päivänä. Viimeiset kerrat olivat todellakin yrittämistä otollisen ajankohdan vuoksi. Aiemmat kerrat ihan spontaaneita, "muuten vaan" kertoja. Ovulaatiobongauksen jälkeen emme halunneet jättää yrittämättä. Tässä vaiheessa kyseessä oli todellakin lapsenteko, nautinto oli melko kaukana. Onneksi molemmat suhtaudumme tähän huumorilla ja ymmärtävästi. Aina ovulaatio ei osu siihen kiireettömämpään aikaan, kuten nyt.

Yrityksiä on siis ollut seitsemän kiertoa. Kertaakaan ei ole tarvinnut raskaustestejä tehdä, eikä niitä toistaiseksi kaapista löydy. Toiveet ovat taas korkealla tämän kierron suhteen. Ikävä kyllä, sisälläni asuu pieni pessimisti. Olen jotenkin varma, että koska vielä raskaus ei ole alkanut, ei se alakaan ilman hoitoja. Vaikka asiahan ei näin välttämättä ole. Jotenkin omassa mielessäni on ajatus, että joko onnistutaan melkein heti tai sitten ei ollenkaa ilman hoitoja. Tästä ajatuksesta pitäisi päästä eroon. 

Tänään eletään kiertopäivää 17 yrityskierrolla seitsemän.

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Vauvahaaveiden takana

Vauvasta haaveilee aviopari, joka on jättänyt ehkäisyn pois huhtikuussa 2012. Haaveilu on salaista, vaikkakin luultavasti lähimmät ystävät sen arvaavatkin. Blogia kirjoittaa avioparin naispuolinen edustaja, toistaiseksi anonyymisti. Vauvahaaveista, yrittämisestä ja muusta asiaan liittyvästä on puhuttu vain keskenämme. Blogi on varaventtiilini, jotten kaikkea kaada miehelle. Toisaalta koen tarvitsevani myös muita, joille voin purnata niistä inhottavavista punaisista päivistä, jotka toistaiseksi ovat joka kuukausi saapuneet tai höpötellä muuten vain eri tuntemuksista.

Vaikkakin blogi on anonyymi, on kiva kertoa jotain meistä. Haluan kuitenkin olla jotenkin kuviteltavissa ja ehkäpä samaistuttavissa. Eli faktaosio, olkaa hyvät!

Ikää meiltä molemmilta löytyy 27 vuotta. Naimisissa. Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita. Hyvinkin tavallisia tallaajia. Perusterveitä. Rauhallisia. Mökkeilijöitä. Toinen ydinperheestä, toinen isällinen ja isäpuolellinen. Sisaruksia molemmilla.

Tervetuloa mukaan!