Imetyksen ilot

Imetyshän on äärimmäisen hyvä asia, äidinmaidosta vauva saa ravinteikasta ravintoa, sitä on aina saatavilla ja se on edullista. Imetykseen kannustetaan ja sen hyödyistä kerrotaan. Yhtä hyväksyttyä mielestäni on myös olla imettämättä. Haluan kuitenkin omistaa imetykselle pienen postauksen, sillä meidän vauvamme ruokitaan toistaiseksi täysin rintamaidolla. Haluan jakaa omat kokemukseni imetyksestä.

Jännitin imetystä hieman raskauden loppuvaiheessa. Mietin tuleeko minulta maitoa. Mutta vielä enemmän minua jännitti omat nännit. Ne kun ovat kovin tasaiset. Saa olla melkoisen kylmä, että ne edes vähäsen ponnahtavat. Oksitosiinin virratessa elimistööni alkoi myös paidan etumus hieman kostua. Eli ainakin jonkinlaista tuotantoa oli. Vauva sai ensi-imut synnytyssalissa paljaalta nänniltä, mutta lastenhoitaja ei ollut täysin tyytyväinen esitykseen. Avuksi otettiin rintakumi. Sairaalassa imemistä harjoiteltiin sekä paljaalla rinnalla että rintakumilla. Usein aloitettiin rintakumilla ja vaihdettiin nännin tultua tarpeeksi esiin.

Kotiuduttaessa käytettiin edelleen rintakumia. Hiljalleen imetys tapahtui pääsääntöisesti rintakumin kanssa. Jokusen viikon kuluttua alettiin vähentämään rintakumin käyttöä ja melko pian siitä voitiin luopua kokonaan. Rintakumi helpotti imetystä, mutta toi myös lisää töitä. Sitä kun piti huuhdella ja putsailla.

Aluksi vauva ei myöskään syönyt itseään rinnalta täyteen. Tämä alkoi jo sairaalassa. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että iltaisin pumppasin maitoa, jota annettiin vauvalle öisin rinnan jälkeen. Tällöin omat illat venyivät puoleen yöhön tai ylikin, kun pumppaamaan pääsin vasta vauvan nukahdettua. Hän oli aluksi melkoinen yökukkuja. Alussa myös pumppaaminen kesti jonkin aikaa kun maitoa tuli hieman hitaammin.

Vauvan ollessa noin kuukauden ikäinen, olin jo hermostunut imettämiseen. Olo oli kuin lypsylehmällä. Eikä imetys tuntunut aina kovin mukavalta. Yöimetykset kestivät tunnin per imetys. Illat venyivät pumppaamisen takia. Ajatus korvikkeista tuntui todella houkuttelevalta. Taustalla kuitenkin muhi ajatus ja halu ruokkia lasta rintamaidolla. Joten jatkettiin tissittelyä.

Yhtäkkiä huomasin, että yösyötöy menevät nopeampaan. Nyt kuitenkin kuvioihin oli tullut tissikiukut. Välillä itki sekä vauva että äiti turhautuneisuuttaan. Erilaisten kommervenkkejen jälkeen äiti huomasi, että tarjosi vauvalle rintaa liian usein. Imeminen oli kehittynyt eikä syöttöjä ollut enää niin tiuhasti. Pumppaamisestakin voitiin luopua kun neuvolan tädin mukaan paino oli noussut niin loistavasti. Eikä vauvaa tarvinnut herätellä öisin sen neljän tunnin välein, vaan vauvan tahtiin. Aluksi siis piti herätellä, jotta paino alkaa kunnolla nousemaan.

Nyt imetys tuntuu hyvältä, olo ei ole kuin lypsylehmällä ja yöt eivät mene myöhään pumppaamisen takia. Vauva nukkuu ensimmäisellä unipätkällä noin seitsemän tuntia ja yöllä imetys vie noin 20 minuuttia. Ikää vauvalla on 2,5 kuukautta.

Tämä oli meidän imetystarina tähän asti. Halusin jakaa omat tuntemukseni, sillä ystäväni sai vauvan kaksi kuukautta jälkeemme. Ja tällä hetkellä hän tuskailee imetyksen kanssa. Ja pohtii, miksi sitä niin hehkutetaan kun ei se ole niin idyllistä. Noh, ei se meilläkään alkuun ollut. Imetys helpottui meillä juuri oikeaan aikaan. Pian olisin varmaan ollut varmaan valmis vaihtamaan niihn korvikkeisiin. Vaikka nyt ajatus tuntuu aivan pähkähullulta, mutta muistan ajatelleeni asiaa. Enkä yhtään ihmettele, että jotkut kokevat imetyksen liian rankaksi. Meidän vauva kun on oikeasti helppo tapaus. Tissikiukkuilu ei kestänyt kovin kauaa.

Kaikki me ollaan yhtä hyviä äitejä ruokintatavasta riippumatta.

Kaksi kuukautta

Niin kauan siitä on kun poikamme syntyi, kaksi kuukautta. Aika menee hurjaa vauhtia eteenpäin ja poika kasvaa uskomatonta vauhtia. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin.

Kahden kuukauden iässä poikamme hymyilee ja naureskelee tarkoituksenmukaisesti. Poika myös jokeltelee ja "juttelee". Nyt on myös löydetty oma käsi, sitä on niiiiin kiva maiskutella. Päätäkin jaksetaan kannatella kun maataan vatsallaan. Välillä kyllä menee hermot kun äiti laittaa vatsalleen. Silloin ei yhtään jakseta kannatella. Muutaman kerran on käännytty vatsalta selälleen, tosin ei vielä kovinkaan tarkoituksenmukaisesti. Mutta siitä se lähtee. Painoa oli viime neuvolakäynnillä 6050g ja pituutta 59,5cm. Vaatteissa ollaan siirrytty käyttämään kokoa 62cm.

Uni maistuu pojalle mukavasti, jopa 6-7 tunnin pätkällä aloitetaan yöunet. Turhia ei itketä ja koliikilta ollaan säästytty. Itku tulee lähinnä väsyneenä tai unilta herätessä.

Äiti voi hyvin ja on palautunut hyvin synnytyksestä. Jälkitarkastuskin oli jo jokunen viikko sitten, siltä osin kaikki oli hyvin. Jopa lantionpohjalihakset olivat hyvässä kuosissa, liian vähäisestä treenamisesta huolimatta. Paino on pudonnut mukavasti, nyt se on tyssännyt. Johtunee ihan älyttömästä herkkujen syömisestä! Ne ovat niin mahdottomia vastustaa! Ja toistaiseksi kun ne eivät jää mihinkään. Nyt täytyy hillitä herkuttelua. Kiloja on jäljellä varmaan joku 3-4kg, mutta tavoitteena olisi pudottaa noiden lisäksi joku viitisen kiloa. Paino pääsi nousemaan jo ennen raskautta. Imettäessä ei nyt kovin tiukalle ruokavaliolle aleta, mutta jos niitä herkkuja saisi karsittua. Sitten kun ei enää olla täysi-imetyksellä voidaan miettiä ruokavalion tiukentamista.

Tällaisia kuulumisia tällä erää.

Pienen pojan syntymä

Synnytykseni "käynnistyi" toivomallani tavalla eli lapsivesien menolla. Vedet menivät illalla kahdeksan aikoihin. Ajelimme kotiin ja nappasimme sairaalakassin mukaan ja lähdimme sairaalaan. Sairaalassa minut laitettiin käyrille. Meno oli leppoisaa, sillä supistuksia ei tullut. Koska vedet olivat menneet, testattiin minulta streptokokki agalactiae, jonka tulos oli positiivinen. Positiivisen tuloksen takia saisin tipan käteeni ja antibiottia neljän tunnin välein siihen asti kunnes vauva on ulkona. Minut siirrettiin osastolle ja mies lähti kotiin. Mikäli supistuksia ei tulisi, aloitettaisiin käynnistys seuraavana aamuna. Ilman positiivista tulosta voitaisiin käynnistystä odottaa jopa kaksi vuorokautta.

Eihän niitä supistuksia tullut, joten seuraavana päivänä aloitin napsimaan neljän tunnin välein käynnistyspillereitä. Tasaisin välein minua käytettiin käyrillä, joihin supistuksia piirtyikin. Minä vaan en tuntenut niitä. Seuraavana aamuna lääkäri katsoisi tilanteen, mikäli synnytys ei ole käynnistynyt. Noh, eihän ne pillerit mitään sen suurempaa saaneet aikaiseksi. Aamulla lääkärille, joka määräsi synnärille oksitosiinitippaan, mikäli siellä on tilaa. Noin 9.30 sain oksitosiinitipan ja puolen päivän aikaan alkoivat supistukset tuntumaan.

Hieman kolmen jälkeen pyysin epiduraalia. Ennen epiduraalin laittoi kokeilin lämmintä geelipussia, joka tuntui vain pahentavan asiaa. Kävin myös suihkussa, joka auttoikin hieman. Ilokaasua hönkäilin hieman, mutta maski tuntui niin epämukavalta, että luovutin heti. Aine ei ehtinyt edes vaikuttamaan. Epiduraalin avulla lepäilin hieman, uni ei kuitenkaan tullut. Kuuden aikoihin pyysin uutta epiduraaliannostusta, jolloin yllätyksekseni sain luvan ponnistaa. Tunnin ponnistamisen jälkeen pieni miehemme syntyi.

Synnytyksestä jäi minulle hyvä ja positiivinen mieli. Tottakai se sattui ja sillä hetkellä se teki todella kipeää. Olisi mukava tietää kuinka monta kaloria sit polttaa ponnistusvaiheessa, sen verran työlästä se oli. Kipu kuitenkin unohtuu pian. Muistan, että jossain vaiheessa ajattelin, että olisiko leikkaus sittenkin helpompi tapa :)

Omasta mielestäni synnytykseni meni hyvin enkä kärsinyt kovia vahinkoja. Positiivinen kokemus ja haluan ehdottomasti lisää lapsia.

Kasvua ja kehitystä

Hui! Meidän vauva on jo kuusi viikkoa vanha! Huomaan välillä ajattelevani, että vauva olisi jo vanhempi. Sitä on niin tottunut vauvan olemassaoloon. Mutta hän on vielä ihan pikkuinen.

Vauva on kehittynyt hirmuisesti. Katseesta on tullut entistä tarkkaavaisempi ja hän ottaa selkeästi katsekontaktin. Olemme myös saaneet nauttia ihanista hymyistä, nyt niitä tulee jo tarkoituksella. Nyt kuusiviikkoisena painoa on 5640g ja pituutta 56,7cm. Vaatteita on jo jäänyt pieneksi ja käytössä on pääsääntöisesti kokoa 62cm olevia vaatteita. Meillä on melko paljon Kappahlin vaatteita, ja näissä vaatteissa tuo koko on sopiva. Vaipoissa ollaan siirrytty koon 3 vaippoihin. Meidän poika ei ole mikään oljenkorsi :)

Vauva-arki ei tietenkään ole koko ajan ruusuilla tanssimista. Poitsumme tykkää valvoa melko myöhään, jolloin me vanhemmat pääsemme melko myöhään nukkumaan. Nyt ollaan muutamana päivänä päästy aikaisemmin nukkumaan, yhdessä vaiheessa se tuntui aina menevän puolen yön tai yhden tietämille. Pisin valveillaoloaika on osunut myöhäiseen iltaan ja iltapäivästä/alkuillasta on otettu päivän pisimmät päikkärit. Nyt näyttäisi olevan jotain muutosta ilmassa ja se muutos on meidän vanhempien mielestä parempaan.

Noin kolmisen viikkoa-kuukausi sitten poika keksi myös kiukkutissin. Se alkoi iltatissillä kiukkuamisella ja vähitellen siirtyä lähes joka tissille. Yösyötöt ovat kuitenkin toistaiseksi olleet rauhallisia. Pojan kiukutellessa itsellä on melko "vajaavainen" olo. Mitä teen väärin, miksi maitoni ei kelpaa tai kiusaa poikaa ja niin edelleen. Onneksi tilanteen rauhoituttua osaan ajatella järkevästi. Tiedän, etten tee mitään väärin ja että kiukkuaminen on melko yleistä. Lisäksi poika on kiukusta huolimatta kasvanut hyvin, joten hän saa tarpeeksi ravintoa.

Mutta edelleen päivääkään en vaihtaisi. Huonot hetket ja oman epävarmuuden unohtaa kun poika väläyttää ihanan hymynsä. Tai jokeltelee iloisesti. Tai nukkuu ja tuhisee niin söpösti. Näitä on vaikka kuinka.


Lopuksi vielä muutama sana blogin tulevaisuudesta. Olen ajatellut pitää blogia vielä toistaiseksi. Tarkoituksena on päivittä kuulumisia silloin tällöin. Ilman mitään stressiä. Pidän myös toista blogia, joka ei ole näin "anonyymi" kuin tämä. Ja sitä todennäköisesti päivittelen useammin. En kuitenkaan ota siitäkään stressiä, bloggaus ei nyt ole tärkeintä. Jos olen väsynyt, otan ennemmin päiväunet kuin bloggaan. Jos kuitenkin haluat kurkata myös tuota blogia, olet lämpimästi tervetullut. Klikkaa vain tästä, niin pääset perille. Ethän kuitenkaan hiisku tästä blogista, se pysyköön salaisuutena.

Vauvantuoksuista arkea

Terveisiä vauva-arjen keskeltä. Aika on mennyt hurjan nopeaa ja tekemistä tuntuu olevan koko ajan, vaikka ei varsinaisesti mitään tekisikään. 

Oltiin pari viikkoa pojan kanssa kaksin kun isukki vielä paiski töitä. Nyt isukki on kolme viikkoa isyyslomalla, joten aktiivista paluuta blogin pariin ei vielä ole tiedossa. Luvassa on ainakin asuntomessuja ja mökkeilyä. 

Ollaan melko aktiivisesti liikuttu kodin ulkopuolella ja ollaan jopa käyty ravintolassakin. Perhe-elämä maistuu ja poikaan on ihana tutustua. Yösyötöt ovat tosin melko väsyttäviä ja pikkuisen itku sydäntä raastavaa. Päivääkään en vaihtaisi.

Hän on täällä. Poikamme syntyi torstaina iltasella. Äiti on hirmuisen väsynyt, mutta onnesta soikeana.

Terveisiä synnäriltä

Eilen illalla kahdeksan aikoihin alkoi jalkovälistä valua reilusti nestettä, ihan yllättäen ja ilman mitää merkkejä. Tultiin synnärille, jossa makoilin vajaan tunnin käyrillä ja testattiin streptokokki. 

Koska supistuksia eu edelleenkään tullut, jäin viettämään yötä osastolle ja mies lähti kotiin nukkumaan. Neljän tunnin välein saan antibioottia positiivisen näytteen takia. Positiivisuuden takia synnytys tullaan käynnistämään, mikäli luonnollisia supistuksia ei tule. Eikä niitä vieläkään ole.

Ei mitään uutta auringon alla

Täällä sitä vielä porskutellaan yhtenä kappaleena. Edelleenkään ei ole merkkejä synnytyksen käynnistymisestä. Jotenkin olen jo varma, että tämä tullaan käynnistämään. Huomenna on neuvola, yhtään ei huvittaisi mennä. Tässä on menty jo niin monta viikkoa samalla kaavalla, muutokset tapahtuvat ainoastaan painossa. Ja se ei ole kivaa. Vauvan koko on alkanut hieman jännittämään, mitä kauemmin hän masussa viihtyy, sitä isommaksi hän kasvaa.

Törmäsin eilen kaupassa yhteen samassa valmennusryhmässä olleeseen. Heillä oli laskettu aika kaksi päivää meidän jälkeen, eikä heidänkään vauva ollut antanut mitään merkkejä syntymisestään. Mukava kuulla, että joku toinenkin on yhtä "merkitön". Ei siis supistuksia, limatulppia tai mitään. Ehkäpä törmäämme synnärillä seuraavaksi, mahdollisimman pian tietenkin.

Eilen illalla olin jotenkin vakuuttunut, että yön aikana tapahtuu jotain. Vauva oli todella liikkuvainen ja jotenkin oli sellainen olo. Yritin oikein päättää, että tänä yönä tapahtuu jotain. Mutta eipä se oma tahtominen auttanut. Ja eikös vauvan liikkeiden pitäisi ennemminkin vähentyä kuin olla todella vilkasta.

Tänään rv40+5.

40+3

Edelleen ollaan yhtenä kappaaleena ja itsestä tuntuu, että näin mennään vielä melkoinen tovi. Eilen käytiin kaupungilla kävelemässä melko paljon ja reittiin sisältyi vielä melkoisesti rappusiakin. Ehkä jotain pieniä supistuksen kaukaisia sukulaisia oli tuolloin havaittavissa, tiedä häntä.

Tänä aamuna vatsa oli jälleen hieman löysänä, en kyllä ota sitä minkäänlaisena merkkinä, eihän se viimeksikään mitään tarkoittanut. Voiton puolella tässä joka tapauksessa ollaan ja synnytys voi olla mikä päivä tahansa.

Nyt on muuten alkanut jonkinlainen synnytysjännitys nostamaan päätään. Jossain vaiheessa se on edessä, pärjäänkö?

Rv40+3, pienokaista odotellessa.

40+0

Tänään on se päivä, laskettu aika. Eikä taideta vielä olla lähelläkään synnytystä. Vauva ei vieläkään ole antanut mitään merkkejä siitä, että kaipaisi masun ulkopuolelle. Eilen kävin päivällä kaupungilla kiertelemässä ja käveltyä tuli jonkin verran. Miehen tultua kotiin lähdettiin vielä yhdessä kävelemään ja tulikin käveltyä melkoisen pitkä lenkki. Eipä näyttänyt edistävän synnytystä :)

Tänään on jo käyty neuvolassakin, eipä ole suuria muutoksia sielläkään havaittu viikkoihin. Tässä kuitenkin neuvolalukemat, jottei vaan muuteta konseptia. Suluissa 39+1 ja ilman sulkuja 40+0.

Paino 76kg (75,4kg)
Verenpaine 116/84 (115/85)
Vauvan syke 132 (138)
Kohdunpohjan korkeus 34 (34)
Sikiön liikkeet ++ (++)
Tarjonta raivotarjonta (raivotarjonta)
Turvotus + (+)
Pissassa ei mitään ylimääräistä.

Taisi täti olla hieman sekaisin. Ensin sanoi, että painonnousu on ollut maltillista. Näpyteltyään lukemat koneelle, sanoi ettei olekaan niin maltillista. 1850g viikossa, viittaisi turvotukseen. En tiedä mitä lukemia täti mahtoi katsoa, mutta viikossa on kyllä tullut 600g. Jätin kommentin omaan arvoonsa. Tällä kertaa oli sijaisen sijainen, joten häntä en tuskin enää tapaa. Mukava täti oli kyllä, mutta en jaksanut alkaa korjailemaan.

Vauva on kiinnittynyt tämänkin tädin mukaan, eikä hän enää pystynyt tuntemaan häpyluutani. Tämä on hyvä merkki synnytyksen kannalta, vaikkakin tädin mukaan kaikilla vauva ei edes kiinnity. Käynnistä jäi kuitenkin enemmän sellainen olo, että merkit antoivat ennemminkin ymmärtää, ettei vauva vielä vähään aikaan ole tulossa. Eli enemmän merkkejä "synnytystä vastaan" kuin se "puolesta". Äh, en tiedä! Yliaikaisuuslähete tehdään kuulemma ensisynnyttäjillä rv41+5. Siihen nyt on ikuisuus vielä. Seuraava neuvola varattiin ensi viikon keskiviikoksi. Jospa sinne ei enää tulisi mentyä.

Noh, täytyy vain odottaa. Vauva tulee kun on valmis.

Luulin jo päässeeni pälkähästä

Argh! Niitä tuli sittenkin, nimittäin raskausarpia. Alavatsalta niitä löytyy. Mies ne bongasi. Peilin kautta näen ne itsekin. Ovat ainakin vielä melko vaaleita ja pieniä, mutta voi että kun ärsyttää. Ehkäpä laskeutuminen on ne aikaansaanut.

Tämä mamma on jo melkoisen kyllästynyt kehon muutoksiin. Kuten olen aiemminkin kertonut, paino on hieman arka aihe minulle. Nyt painoa on tullut noin 13 kiloa, ja stressaa minua melkoisesti. Ja mitä kauemmin vauva viihtyy masussa, sitä enemmän paino vielä nousee. Ja sitä enemmän on tiputettavaa. Tiedän, että moni on sitä mieltä, että se tulee mitä on tullakseen, mutta kun painon kanssa on ollut jo entuudestaan hieman taistelua, ei se olekaan niin yksinkertaista.

Haluaisin saada kehoni "normaaliin" käyttöön. Niin, että voin kyykistyä ja kurotella normaalisti, kävellä normaalia tahtia ja nukkua paremmassa asennossa. Ah, nukkuminen. Heräilyt kuuluvat tietenkin vauva-arkeen, mutta uskon paremman asennon tuovan laadukkaampaa unta.

Tänään rv39+5. Kovasti odotellaan synnytystä.

Jonkinlainen merkki?

Eilen jo ajattelin, että synnytys saattaisi olla käynnistymässä. Olin yöllä todella huonovointinen ja alaselässäni oli kuukautiskivun tapaista kipua. Nukkumisesta ei tullut mitään. Oloni oli hieman oksettava ja sellainen kun on ahminut aivan liikaa ruokaa. Vatsa myös tuntui hieman löysältä (,jonka olen jostain lukenut olevan yksi mahdollinen merkki synnytyksestä). Tämä oli noin viisi tuntia viimeisestä syömisestä ja ruokailun määrä oli normaali, ei todellakaan ollut mikään ahmimispäivä. Mieskin jo kysyi, että alkaako se. Kuitenkaan mitään supistusten kaltaisia tuntemuksia en kokenut, vaikkakin hieman jotain tuntemuksia oli. Ne voisivat parhaimmillaan olla niitä harjoitussupistuksia, mutta tuskin niitäkään. Sitä vaan toivoi, että tuntemukset muuttuisivat selkeiksi supistuksiksi.

Nyt aamulla olo on normaali, ainoastaan selässä vielä hieman tuntuu. Mutta se vain lienee muisto yöltä, selällä kun voi kestää hieman tuo normalisoituminen. Ainakin tällaisella etupainolla. Eipä auta kuin odotella. Voi hyvin olla, että jotain etenemistä yöllä tapahtui. Voi myös olla, että se nyt oli vain jotain.

Tänään on rv39+3.

Terkkuja neuvolasta, taas.

Joka viikkoiseen tapaan, tälläkin viikolla on käyty neuvolassa.

Ilman sen suurempia jaarritteluita, suluissa rv38+0 ja ilman sulkeita rv39+1.

Paino 75,4kg (75,9kg)
Verenpaine 115/85 (119/87)
Vauvan syke 138 (132)
Kohdunpohjan korkeus 34 (34)
Sikiön liikkeet ++ (++)
Tarjonta raivotarjonta (raivotarjonta)
Turvotus + (+)
Pissassa ei mitään ylimääräistä.

Ensi viikolle varattiin aika lasketulle päivälle. Edelleenkään ei mitään merkkejä lähestyvästä synnytyksestä ole havaittavissa. Toivoin, että tuo sf-mitta (kohdunpohjan korkeus) olisi lähtenyt laskuun, se antaisi jotain viitettä lähestyvästä synnytyksestä.

Odottavan aika on pitkä. Tänään rv39+1.

Yksi viikko!

Laskettuun aikaan on tasan yksi viikko. Kuulostaa melko hurjalta. Toisaalta olen melko varma, että vauva haluaa saapua vasta sen jälkeen. Tähän päätelmääni olen päätynyt siitä syystä, että oman käsitykseni mukaan mitään supistuksia ei edelleenkään ole ollut ja alkuperäinen laskettu aika oli viisi päivää myöhemmin. Joka tuntuisi olevan monella tapaa loogisempi. Kun miettii kuukautiskiertoa ja bongattua ovulaatiota. Noh, hän tulee kun on valmis. Toivottavasti ennemmin kuin myöhemmin.

Äippä olisi täysin valmis vauvan saapumiseen. Tämä helle on melko sietämätöntä. Meillä on asunnossa todella lämmin (eilen 28 astetta) eikä tätä saa viileämmäksi. Nukkuminen on melko mahdotonta. Eilen kävin pikaisesti torilla ostoksilla ja hiki virraten tulin takaisin kotiin. Turvotuksesta puhumattakaan. Toisaalta olen hyvin onnekas, mielestäni raskauteni on pääsääntöisesti ollut melko oireetonta. Toiset kun kärsivät koko raskausajan.

Huomenna on taas neuvolan vuoro. Ehkäpä se olisi viimeinen näin yhdessä osassa. Tässä vaiheessa raskautta huomaan ajatusten olevan melko vahvasti synnytyksessä ja oikeastaan synnytyksen alkamisessa. Milloin se alkaa, miten se alkaa, miten siihen reagoi, olenko yksin ja mies töissä?

Tänään siis rv39+0.

Odottettua postia!

Eilen sain kauan odottamaani postia, sillä briteistä tilaamani imetysliivit saapuivat vihdoin! Liivit ovat uskomattoman mukavat päällä, ulkonäköä ei niin kovin kauniiksi voi kutsua. Menin jo aiemmin ostamaan h&m:n imetysliivit, jotka tuntuivat ihanan pehmeiltä päällä sovittaessa, mutta totuus ei sovituskopissa vielä paljastunut. Ne ovat käyttökelvottomat! Pienen gallupin jälkeen olen huomannut, etten ole yksin mielipiteeni kanssa. Yhtään positiivista arvioita en niistä ole vielä kuullut.

Nyt ystävän suosittelemana hankin Bravadon Body Silk Seamless -imetysliivit. Omani ostin Nursingbra-shopista. Liiveistä löytyy pelkkää hyvää sanottavaa. Ostin kahdet liivit ja toimitusmaksuineen hinnaksi tuli yhteensä 65 euroa. Liivejä saa ainakin suomalaisista nettikaupoista, mutta ovat huomattavasti kalliimpia, noin 50 e/liivit. Sivuilla on selkeä ohje oman koon löytämisestä, omalla kohdalla ainakin piti paikkansa.

Toimitusaika nettikaupalla on melkoisen pitkä. Sivujen mukaan Eurooppaan toimitetaan keskimäärin viidessä päivässä ja muualle kahdeksassa päivässä. Tilauksen lähetyksestä tulee tieto sähköpostiin ja itsellä tästä sähköpostista paketin saapumiseen kesti päivän vajaa kolme viikkoa. Eli melkoisesti kauemmin kuin tuo viisi päivää. Mutta loppujen lopuksi kyllä se lähetys sieltä tuli.

Vauva ei ole antanut minkäänlaisia merkkejä saapumisestaan, täällä äippä alkaa olemaan kovin malttamaton.

Neuvolajuttuja jälleen

Neuvolassa käytiin jälleen viime viikolla, mutta päivitys jäi tähän viikkoon. Neuvola oli torstaina ja sieltä kirmattiin juhannuksen viettoon.

Tällä kertaa oli rv38+0 ja suluista löytyy rv37+0.

Paino 75,9kg (74,3kg)
Verenpaine 119/87 (124/81) 
Vauvan syke 132 (140)
Kohdunpohjan korkeus 34 (34)
Sikiön liikkeet ++ (++)
Tarjonta raivotarjonta (raivotarjonta)
Turvotus + (+)
Pissassa pelkkää miinusta.

Viikossa paino on noussut järkyttävästi, 1,6kg!!! Tämä oli järkytys. Paino on tätä ennen pysynyt lähes samassa viikolta 34+4. Mielestäni omat ruokailutottumukset eivät ole olleet tuollaisen nousun mukaisia. Kuvittelin, että paino olisi pysynyt samassa. Toisaalta vatsa ei ole toiminut normaalisti, toivottavasti se selittäisi edes hieman tuota nousua. Turvotuskin on ehkä hieman lisääntynyt, mutta mielestäni vasta neuvolakäynnin jälkeen. Juhannuksen saunonta taisi nostaa turvotusta. Toivottavasti tällä viikolla lukema on parempi, eikä ole tullut toista tuollaista nousua.

Edelleenkään en ole havainnut supistuksia, oikeita tai harjoitussupistuksia. Vauva on kiltisti pysynyt raivotarjonnassa ainakin viikosta 31+, jolloin asentoa kokeiltiin ensimmäisen kerran. Neuvolan tädin mukaan joillakin supistukset alkavat vasta kun on synnytyksen aika, ehkäpä kuulun siihen joukkoon. Tavallaan sitä toivoisi supistuksia, jotta tietäisi tilanteen kehittyvän. Vauva kuitenkin on laskeutunut ja kiinnittynyt, joten tädin mielestä synnytys voi alkaa koska tahansa.

Tällaisia tuntemuksia rv38+4.

Ihania hetkiä ihanien ystävien seurassa

Eilen minut kaapattiin baby showereihin. Osasin odottaa baby showereita jossain välissä ja eilen ihmettelinkin, että eikös niitä sittenkään ole. Meillä kun on tässä lähipiirissä melko monta odottavaa/juuri synnyttänyttä, joten näitä tapahtumia riittää.

Yksi ystävistä nappasi minut kyytiinsä ja ajelimme toisen ystävän luo, jossa kaikki jo odottelivatkin meitä. Herkuteltiin ihania herkkuja ja höpöteltiin kaikenlaista. Lisäksi ohjelmassa oli muutama pieni leikki/kisa. Ensimmäisessä jokaisen tuli kirjoittaa lapulle pojan nimi, lastenlaulu, satuhahmo ja lastenvaatemerkki. Tässä vaiheessa kuulostaa vielä helpolta, mutta tähän annettiin aina kirjain, jolla vastausten piti alkaa. Eli esimerkiksi s-kirjaimella alkavat pojan nimi, lastenlaulu, satuhahmo ja lastenvaatemerkki. Ja pisteitä sai, mikäli kenelläkään ei ollut samaa vastausta.

Toisessa leikissä jokaisen piti kirjoittaa lapulle oikeasti lapsellemme sopivan nimen, syntymäpäiväveikkauksen sekä arvion syntymäpituudesta ja -painosta.

Lisäksi maisteltiin lastenruokia ja arvattiin niiden makuja. Tähän sain haastaa kaksi ystävistäni mukaan, eikä kenelläkään arvaukset osuneet kovinkaan kohdilleen!

Lisäksi vauva sai aivan ihania lahjoja! Vaatteita, pehmolelun, pienet töppöset, tuttipullon ja vaikka mitä! Parasta kuitenkin oli ihanien ystävien kanssa vietetty aika.

Lukemia lukemia

Eilen tosiaan käytiin taas neuvolassa, joten tänään luvassa eilisiä kuulumisia.

Tällä kertaa rv37+0, suluissa 36+1.

Paino 74,3kg (74kg)
Verenpaine 124/81 (114/84)
Vauvan syke 140 (140)
Kohdunpohjan korkeus 34 (33)
Sikiön liikkeet ++ (++)
Tarjonta raivotarjonta (raivotarjonta)
Turvotus + (+)
Jälleen puhdasta pissaa.

Tädin mukaan vauva on jo melko hyvin kiinnittynyt, äiti heilui vauvan mukana kun kokeiltiin masua. Eli laskeutumista ja kiinnittymistä on tapahtunut, jee! Vaikka kovasti pelkään raskausmyrkytystä, ei siitä ole mitään viitteitä. Pelko vain asuu pään sisällä. Paino on viimeiset viikot pysynyt hyvin hallinnassa, siihen olen tyytyväinen. Kyllä tässä on meinaan ylimääräistä tullut ja alkuunkin sitä oli muutama kilo.

Tänään kävin hieman kaupungilla tekemässä vielä hankintoja, mutta vieläkin niitä riittää. Mukaan tarttui muutama body ja yhdet housut, pari paria sukkia, pari aluslakanaa ja yksi hieman lämpimämpi haalari viileiden kesäilmojen varalle. Lisäksi hain kangaskaupasta hygieniasuojaa/muovitettua froteeta pinnasänkyyn ja vaunuihin pissasuojaksi.

Tänään rv37+1, ensi viikolla luvassa taas neuvolakuulumisia. Ihanaa viikonloppua! Me lähdemme mökille nauttimaan sateen ropinasta.

Lopun painajaisia

Nyt loppuraskaudessa erilaiset kauhukuvat ja painajaiset ovat nostaneet päätään. Tähän asti raskausaika on ollut melko "ruusuista", toki aina välillä pelko on vallannut mielen. Mutta se on ollut lyhytaikaista ja ohimenevää.

Nyt olen koko ajan enemmän ja enemmän peloissani. En pelkää niinkään itse synnytystä, mutta mieleni valtaa ajatuksen vauvan selviämisestä. Jos vauva ei selviäkään synnytykseen asti tai synnytyksestä. Jos minulla onkin raskausmyrkytys, enkä huomaa sitä. Yöllä nukkuessani heräilen jatkuvasti, kun pelkään että olen kääntynyt vatsalleni ja lytistän vauvan.

Inhottavia tunteita. Mutta kaipa ne kuuluvat raskauden tähän vaiheeseen. Onneksi neuvolassa käydään nyt kerran viikossa, huomenna taas. Huomenna vauva onkin virallisesti täysiaikainen. Ensi viikolla voisi kuurata kylpyhuoneen lattian ja harrastaa porrastreeniä. Voihan sitä yrittää nopeuttaa vauvan saapumista, tuskin kuitenkaan taikatemput vaikuttavat.

Tänään 36+6.

Alle kuukausi!

Laskettu aika koittaa alle kuukauden kuluttua ja tuntuu, että vielä olisi vaikka mitä hankittavana. Tosin luulen, että mennään yli lasketun ajan. Neuvolakäynnit ovat tihentyneet kertaan viikossa ja viimeinen(?) lääkärikäynti oli viime viikolla. Käsittääkseni tilanteen vaatiessa on vielä yliaikaisuuskontrolli lääkärin kanssa, mutta toivottavasti ei mennä sinne asti. Tällä kertaa lääkärineuvolassa oma neuvolatäti jututti minua ensin ja otti verenpaineen ja painon. Tämän jälkeen marssittiin lääkärille, joka myös kyseli voinnista ja mahdollisista raskausmyrkytyksen oireista. Lisäksi tutkittiin kohdunsuu ja ultralla vielä tutkailtiin vauvan asentoa. Samaten lääkäri tutki mahdollisia esteitä alatiesynnytykselle. Vihreää valoa näytti, hyvin pitäisi mahtua tulemaan. Kokoarvioita ei vauvasta tehty.

Tällä kertaa mitat ovat rv36+1 ja suluista löytyy rv34+4, joita en muistaakseni vielä ole näytille laittanut.

Paino 74kg (74,2kg)
Verenpaine 114/84 (108/77)
Vauvan syke 140 (130)
Kohdunpohjan korkeus 33 (32)
Sikiön liikkeet ++ (++)
Tarjonta raivotarjonta (raivotarjonta)
Turvotus + (+)
Virtsa edelleen puhdas, kuten joka kerta.

Paino oli pudonnut 200g, mutta uskon tämän olevan vaatteista johtuvaa. Ja tuollainen vaihtelu nyt on ihan normaalia. Hyvä, ettei ole noussut. Turvotus on vaivannut jonkin verran ja fiksuna googlettelin ja eksyin johonkin keskustelupalstalle. Siellä joku kertoi, että viimeisinä viikkoina painoa tuli lähes 2kg/viikko turvotuksen takia. Tuollaiseen ei olisi varaa. Nyt täytyy yrittää olla erityisen tarkka syömisien kanssa. Herkut maistuvat edelleen, mutta kuulemma tässä vaiheessa vauva on erityisen herkkä sokerille ja nostattaa painoaan helposti sen kanssa. Näin kälyä oli neuvottu.

Olen aloittanut sairaalakassin pakkaamisen. Tällä hetkellä pakattuna on luumusoseita ja lakritsia, kirja, yhdet alushousut, liivinsuojia, muutama side, hammasharja ja -tahna, deodorantti ja pesuaineet. Tässäkin on kuunneltu ihanaa kälyä (synnytti kaksi kuukautta sitten samassa sairaalassa). Tarkoituksena on käyttää sairaalan tarjoamia vaatteita, jonka takia mukana on vain yhdet alushousut kotiutumista varten. Liivinsuojia sitä varten, että maito alkaa nousta kunnolla jo sairaalassa (näitä ei ilmeisesti tarjottu) ja kotiutumista varten. Kirja saattaa olla turha, mutta jos vauva joutuukin teholle tms. on ainakin jotain tekemistä mukana. Imetysliivit tulevat vielä mukaan, mutta odottelen vielä niiden saapumista. Kotiutuminen tapahtuu luultavasti samoissa vaatteissa tai sitten mies saa tuoda ne, kuten myös vauvan kotiutumisvaatteet. Ne löytyvät turvakaukalosta. Vauvalle täytyy vielä miettiä toinen vaatesetti, joka on kokoa 50cm. 56cm setti on jo valmiina.

Vielä tosiaan on hankintoja tehtävänä. Lakanoita tarvitaan vauvalle enemmän, niitä kun voi mennä useammat yössä. Samaten "pissasuojaa" eli muovitettua froteeta tarvitaan, tällä hetkellä on vain se mikä tuli äippäpakkauksen mukana. Se on pedattuna äippälaatikkoon, mutta myös vaunuihin ajattelin hankkita ja omaan sänkyyn pienen palasen. Muun muassa tällaisia on vielä jäljellä.

Tänään rv36+4.

Lomalla viimeinkin

Tiistaina vielä ahkeroitiin töissä ja keskiviikkona oli ensimmäinen äitiyslomapäivä. Blogi on viettänyt hiljaiseloa, jotenkin ei vain ole ollut kerrottavaa. Perhevalmennukset olivat ja menivät, yhteensä kertoja oli kolme. Itse en näitä kokenut kovinkaan hyödyllisiksi, ehkäpä sen takia ei niistäkään tullut kirjoitelluksi. Aiheina olivat vanhemmuus ja varhainen vuorovaikutus, synnytys ja kivunlievitys sekä vauvan käsittely. Vauvan käsittely nostatti jopa hieman niskakarvoja pystyyn. Pääpaino oli videonpätkässä (hassua muuten puhua videoista, kyllä taisi olla dvd), joka oli tehty joskus 90-luvulla. Vanhentunutta tietoa oli jonkin verran, ja näissä kohdissa täti aina sanoi, että tämä ei ole nykytietoa. Eniten häiritsi vauvan nukuttamisesta kertova osio. Tässä oikein painotettiin, että kyllä vauvan voi nukuttaa yön yli vatsallaan, ei haittaa mitään. Ja tämähän EI ole nykysuositusten mukaista. Täti sanoi, että päivällä voi nukuttaa vatsallaan kun itse on hereillä, mutta öitä ei. Videossa tosiaan puhuttiin asian puolesta ja näytettiin vielä kuinka vauvan voi laittaa yöksi vatsalleen.

Visuaaliselle ihmiselle jää helposti mieleen se, mitä näkee. Ei tässä välttämättä riitä, että sanotaan samalla kun katsotaan videota. Ihmiset oppivat eri tavoin ja asiat jäävät mieleen eri tavoin. Jollekin saattoi nyt jäädä väärä kuva. Ja miksi pitää näyttää noin vanhoja juttuja?! No joo, pieni purkaus, mutta tämän olisi ehkä voinut toteuttaa eri tavalla.

Lämpimien ilmojen saavuttua olen minäkin saanut osani erilaisista raskausvaivoista. Sormuksille on pitänyt sanoa heihei, sen verran löytyy turvotusta. Turvotusta löytyy myös jaloista, kengät puristavat. Heti äitiysloman alettua olen saanut sanoa hyvästit yhdelle vessakäynnille yössä. Keho alkanee valmistautua pätkittäisiin yöuniin. Vessassa käyn 3-5 kertaa yössä, lisäksi kuumuuden takia yöunen laatu on huonoa. Onneksi nyt voi ottaa päiväunet kun siltä tuntuu. Kävely on hidastunut huomattavasti!

Vauvan hoitopöytä ja pinnasänky on kasattu, vaatteita pesty ja hankintalistaa kartoitettu. Jatkuvasti tulee mieleen asioita, joita vielä pitäisi hankkia. Kaikkea ei tarvitse heti, mutta nyt olisi kova into laittaa kaikki valmiiksi. Listalla on tällä hetkellä pinnasängyn patja ja pinnasuojat, itkuhälytin, rintapumppu, korvakuumemittari, hoitoalusta ja vaipparoskis. Myös jotkut kivat lakanat pinnasänkyyn, äitiyspakkauksen sammakkokuosi ei oikein ihastuttanut. Mutta käyttöön sekin menee, haluan tosin ensin laittaa jotkut muut. Nyt kun vielä on aikaa ja energiaa touhuta. Imetystyynyn ostin käytettyn tori.fi:n kautta ja parit imetysliivit tilasin Briteistä. Rintapumpun ajattelin myös ostaa käytettynä, mutta itkuhälyttimen uutena. Niiden hinta on käytettynä hieman turhan korkea verrattuna uuteen.

Hiljalleen voisi myös miettiä mitä pitäisi pakata sairaalakassiin. Paljonkaan mukaan ei kuulemma tarvitse. Kälyllä koko sairaalakassi oli melko turha. Hänen mielestään oli turha raahata kaikkea mukaan, kun sairaalasta sai lähes kaiken tarvittavan.

Vielä pitää malttaa odottaa, tänään rv35+1. Olo on kuin valaalla.

Varastojen täyttämistä ja tyhjentämistä

Hankintoja on vielä paljon tekemättä, mutta onhan niitä jo tehtykin. Tosin osaa ei tarvita vielä pitkään aikaan vauvan syntymän jälkeen.

Hankituista tarvikkeista löytyy seuraavanlaisia juttuja:
Pinnasänky (Brion One, Vauva-lehden tilaajalahja, lehden sain äidiltä lahjaksi)
Syöttötuoli (Stokken Tripp Trapp, Hulluilta Päiviltä 129e)
Baby Set syöttötuoliin (35e alennuskupongilla)
Yhdistelmävaunut (Emmaljungan duo edge 1000e, sisältää hoitolaukun)
Vaatteita jonkin verran (summaa en ole ylös laittanut, mutta 60e lienee lähellä totuutta)
Unirättejä/pukluliinoja eli harsoliinoja 8kpl (name it, taisi olla 15e)
Äitiyspakkaus

Hoitopöytä on jo valittu, se tarvitsee vain ostaa. Se kustantaa noin 175e. Ihan uskomattomissa hinnoissa hoitopöydät! Valitsemamme on lipasto, jonka päälle kiinnitetään hoitotaso. Aluksi ajattelin "avomallia", mutta totesin lisälaatikoiden tulevan tarpeeseen. Kodin ykkösessä oli ihan perushoitopöytä, johon itse vielä haluaisin vaihtaa vetimet, ja hintana noin 440e! Järkyttäviä! Haluamme kuitenkin tyyliimme sopivan ja ajatuksena on, että lipasto on monivuotinen. Hoitotason kiinnityksestä ei jää mitään jälkiä. Ajatuksena siis monikäyttöisyys ja -vuotisuus, jolloin olemme valmiita maksamaan hieman enemmän. Ja hintoja seuranneena tuo 175e ei sitten ole kovinkaan paljon.

Vielä siis listalla paljon (taisin niistä jokin aika sitten hieman kertoakin), mutta isoimmat on jo (lähes) hankittuna.

Huudellaanpa vielä täälläkin, että mikäli sinua kiinnostaa äitiyspakkauksen kestovaipat, Iittalan Verna-sarjan vaaleanvihreät jälkiruokakulhot (12kpl), saman sarjan syvät lautaset (8kpl), Partyliten Kaupungin valot -somiste tai Partyliten peilialustat, laitapa minulle tarjous tai kysely sähköpostiin vauvahaaveet@gmail.com. Kuvia myös saatavilla. Pitäähän niille vauvahankinnoille tehdä tilaa :)

Tänään rv31+2.

Terveisiä sairastuvalta ja neuvolasta

Nappasin itselleni mukavan kevätflunssan, ja pari viimeistä päivää onkin mennyt niistäessä. Onneksi flunssa on pysynyt maltillisena, kuumeelta on vältytty. Ensimmäinen flunssainen yö oli kamala! Alitajuntaisesti olin todella huolissani vauvasta, vaikka ymmärrän kyllä, että pieni flunssa ei kovin vakava asia ole. Vauvan olisi pitänyt koko ajan möyriä ja potkia, jotta olisin tiennyt kaiken olevan hyvin. Ja eihän se vauva nyt koko ajan ole liikkeellä! Onneksi ajatukset ovat rauhoittuneet melkoisesti tuon ensimmäisen yön jälkeen.

Tänään oli taas neuvolan vuoro. Toukokuussa alkavat myös perhevalmennukset, toivottavasti ovat hyödyllisiä. Olen hieman huolissani painonnousustani. Alkupainoa oli muutama kilo liikaa ja nyt painoa on tullut ensimmäisestä neuvolakäynnistä 8,5 kiloa. Seuraavalle kympille on siirrytty. Paino on minulle arka asia, ja sen kanssa on hieman taisteltu. Toivoisin, että painon nousu jäisi 10 kilon paikkeille. Mutta tässä on vielä kaksi kuukautta jäljellä ja vauvan paino nousee parisen kiloa. Tiedän, että painonnousu olisi voinut olla vähäisempää, mutta mieli on heikko. Herkut ovat maistuneet liikaa, turha sitä on kieltää. Tiedän myöskin sen, että painon tiputtaminen tulee olemaan minulle haasteellista. Sitä se on aikaisemminkin ollut ja tuolloin lähtöpaino on ollut pienempi. Tiedän myöskin sen, että moni ruudun toisella puolella saattaa ajatella, että ei omaa painoa saisi murehtia, tulkoon mitä tulee. Ikävä kyllä oma suhtautumiseni painooni tulee aina olemaan haastava. Painosta huolimatta rakastan vauvamahaani yli kaiken!

Tällä kertaa neuvolassa tehtiin tutut mittaukset ja täti myös kokeili missä asennossa vauva on. Täytyy kyllä sanoa, että tämä neuvolatäti on aivan ihana! Sellainen lämmin ja aidosti kiinnostuneen oloinen. Tosiaan minusta riippumatta on jo kolmas täti menossa.

Tässä jälleen strategiset mitat rv31+0, suluissa rv28+1.

Paino 72kg (70,2kg)
Verenpaine 101/74 (119/82)
Vauvan syke 130 (+)
Kohdunpohjan korkeus 29 (27)
Sikiön liikkeet ++ (++)
Tarjonta raivotarjonta (kokeiltiin ensimmäistä kertaa)
Turvotus - (tämäkin ensimmäistä kertaa)
Virtsa on joka kerta ollut puhdasta.

Kohdunpohjan korkeudessa mennään hieman keksikäyrän yläpuolella, melko lähellä keskikäyrää. Turvotuksen ja liikkeet täti merkkasi kertomani mukaan, ne olivat kortissa ennen kuin täti oli edes koskenut minuun.

Ehdottomasti parasta antia tällä kertaa oli tieto vauvan asennosta. Itse olen ylävatsalla tuntenut jotain isoa, jonka olen päätellyt olevan joko pää tai peppu. Toivottavasti nyt pysyy raivotarjonnassa, kaipa se vielä voi muuttua. Jostain luin viime viikolla viikkojen paukkuessa, että seuraavan neljän viikon aikana vauvan tulisi kääntyä pää alaspäin, jos on kääntyäkseen. Joten kaipa se voi vielä kääntyä toiseenkin suuntaan?

Tällaisia kuulumisia rv31+0. Neuvolaan mennään seuraavaksi kolmisen viikon päästä ja neuvolalääkäri onkin kesäkuun alkupuolella.

Onnen kyyneleet

Täällä on jo saatu tuoksutella vauvan tuoksua, sillä miehen sisko sai viime viikolla vauvan. Muutama kuukausi pitää vielä odotella oman käärön syliin saamista.

Itselle on alkanut tulemaan uusia oireita. Kävellessä pitää välillä pitää pieni tauko, pikkuinen tuntuu usein painavan virtsarakkoa, jolloin olo on melko epämukava. Nyt tuntuu myös siltä, että vauva alkaa olemaan jo sen kokoinen, että keuhkoilla on vähemmän tilaa. Sellaista pientä ahdistuksen tapaista ja pinnallista hengittämistä on välillä. Mutta nämä ovat hyvin pieniä vaivoja, eivätkä missään tapauksessa kokoaikaisia. Selkä on välillä hieman jumissa, mutta sitä nyt oli ennen raskauttakin.

En missään tapauksessa halua vähätellä niitä, joita on muistettu ties millä vaivoilla, mutta itseä on alkanut ärsyttämään se, että vaivoja pitäisi vissiin löytyä ja niistä pitäisi jatkuvasti valittaa. Ja tämän olon ovat saaneet aikaan pääsääntöisesti neuvolan hoitajat ja lääkärit. Inttämällä intetään, että eikö mitään ihmeellistä ole. Tähän kun vastaa, että ei mitään ihmeellistä, aletaan vaiva kerrallaan kysyä, että eikö edes tätä. Noh, toisaalta ehkäpä he vain huolehtivat. Saattaa olla, että kaikki eivät viitsi tai kehtaa vaivoistaan kertoa. Itse en turhasta valita ja kerron kyllä jos jokin minua vaivaa. Omaan asenteeseen vaikuttanee myös pienoinen pettymys neuvolatoimintaan. Ehkäpä perhevalmennuksissa on vihdoin jotain hyödyllistä. Totta kai tarkastukset ovat tärkeitä, mutta neuvolaan liittyneet höpinät olen kokenut turhiksi.

Tänään laitoin pesuun ensimmäisen erän vauvanvaatteita. En vain enää malttanut odottaa. Pinnasänky on edelleen kokoamatta ja hoitopöydän tilaan kuun lopussa. Hoitopöydän saapuessa voisi varmaan sängynkin koota ja samalla laittaa makuuhuoneen järjestyksen uusiksi. Käytännön syistä järjestystä on hieman uusittava.

Hankintalistalla on vielä melkoisesti kaikenlaista, hiljalleen tässä niitä hankitaan. Ainakin itkuhälytin, rintapumppu, kuumemittari (sellainen korvamittari), patja, tutit, tuttipullot ja hygieniatarvikkeet ovat vielä hankkimatta.

Tällaisia tuntemuksia rv29+4.

Lääkärin vastaanotolla

Viime perjantaina oltiin neuvolalääkärin vuoro. Neuvolassa oli etukäteen painotettu puolison osallisuuden tärkeyttä, joten olimme molemmat paikalla. Ennen lääkärin tapaamista neuvolatäti (ei taaskaan oma) mittasi verenpaineen ja painon sekä antoi miehelle täytettäväksi audit-kyselyn (alkoholinkulutusta mittaava). Samalla neuvolatäti kertoi sokerirasituksen tuloksista ja painonnoususta. Siirryttiin seuraavalle kymmenelle (yök!), mutta painonnousu on ollut sopivaa. Itseä kyllä hirvittää. Ei paljoa puutu, että paino olisi noussut jo kymmenen kiloa raskauden aikana. Raskausdiabetesta ei ole (jes!), vaikka sitä kovasti pelkäsin. Ihan vain sen takia, että herkut maistuvat ihan joka päivä. Raja-arvoja en muista, mutta itselläni paastoarvo oli 4,7, tunnin kohdalla 7,7 ja kahden tunnin kohdalla 6,6. Nämä olivat selvästi raja-arvojen alapuolella. Neuvolatäti kertoi myös, että hemoglobiini on hieman laskenut, mutta on vielä hyvä, eli ei tarvitse syödä rautaa. Aiemmin lukema oli 139 (rv11+3) ja nyt 125 (rv28+1).

Lääkärin vastaaotolle pääsin puolisen tuntia myöhässä, itse tarkastus oli nopesti ohi. Lääkäri kyseli ensin voinnista ja jutteli niitä näitä. Jutustelun jälkeen kokeiltiin kohdunsuun tilanne (tässä meni alle minuutti, tyylillä sisään ja ulos), kuunteltiin vauvan syke ja mitattiin kohdunpohjan korkeus. Sitten oltiinkin valmiina. Ja mies oli täysin turhaan mukana! Ärsyttävää kun niin painotettiin miehen läsnäolon tärkeyttä ja loppujen lopuksi hänellä ei ole oikeastaan mitään roolia tapahtumassa, yksi pieni kysely! Noh, tiedänpähän ensi kerralla kun tällaista painotetaan.

Tässä vielä strategiset mitat rv28+1 käynniltä. Suluissa olevat viikolta 23+4.

Paino 70,2kg (68,4kg)
Verenpaine 119/82 (113/78)
Vauvan syke + (130) (höh, ei laittanut korttiin eikä kertonut lukemaa)
Kohdunpohjan korkeus 27 (20)
Sikiön liikkeet ++ (++)

Kohdun suu oli kiinteä ja kiinni, pituus 3 cm.

Seuraava neuvola onkin jo vappuviikolla. Tänään on rv28+4, vaikkakin postauksen kuulumiset ovat muutamaa päivää aiemmalta.

Harjoittelua?

Täällä on luultavasti havaittu harjoitussupistuksia. Ensimmäinen havainto tuli yhtenä pääsiäispäivänä (tai oikeastaan iltana) kun olin mennyt jo sänkyyn. Vielä hereillä makoillessani tuntui kun joku olisi masussa vetänyt samaan aikaan masn molemmilta sivuilta sisäänpäin. Täysin samanaikaisesti ja tunne oli nimenomaan sisäänpäin vetämistä. Nyt edellisyönä havaihduin kesken unieni tuohon samaan tunteeseen. Tällöin tämä tuntui kaksi kertaa peräkkäin. Vaihdoin asentoa ja vetävä tunne loppui.

Kummallakaan kerralla en ole ehtinyt näkemään näkyykö masun ulkopuolelle liikettä tai kokeilemaan miltä masu tuntuu. Mutta tuskinpa ne potkuja ovat kun suuntautuvat sisäänpäin. Ja vielä täysin samanaikaisesti kahdesta suunnasta. Mitenkään kivuliaita nämä eivät ole olleet, tuntuneet lähinnä hassuilta, täysin erilaisia kuin potkut.

Potkut ovat muuten selvästi voimistuneet. Yhtään en osaa sanoa tuleeko jalkaa vai nyrkkiä tai millaisessa asennossa vauva aikaansa viettää. Perjantaina on neuvolalääkäri, ehkäpä tuolloin (toivottavasti) ammattilainen kertoisi missä asennossa siellä ollaan ja miten voi tunnistaa vauvan ruumiinosia. Jostain oppaasta luin, että näillä viikoilla voidaan neuvolassa opastaa näitä juttuja.

Tänään rv27+2 ja pesänrakennusvietti on valtava! Yritän vielä malttaa, onhan tässä vielä kolmisen kuukautta aikaa.

Makeaa mahan täydeltä

Terveisiä sokerirasituksesta! Ensimmäinen näyte on otettu ja herkullinen juoma nautittu. Analyysini mukaan juoma oli kirkasta ja melko mautonta. Taktiikkani oli juoda se mahdollisimman nopeasti. Tässä vaiheessa ei ole syytä pelotteluihin. Inhottavinta lienee odottelu. Aulan tuolit eivät ole kaikkein mukavampia. Ja ehkäpä hiljaa hiipivä vessahätä. En juo kovin suuria määriä kerralla ja nyt juotavana oli omassa mittakaavassani iso mukillinen nestettä ja noin 5 minuuttia sen juomisesta tuli juoda vielä noin desi vettä. Ja vessassakäyntiä tulisi välttää. Ja liikkumista. Reilu puoli tuntia seuraavaan näytteeseen.

Vauva on aloittanut liikkumisen aivan eri tavalla kuin aiemmin. Liikkeet ovat suurempia ja vatsaa onkin hauska naureskella. Masu tuntuu valtavalta! Omasta mielestäni näytän siltä, että synnytän hetkenä minä hyvänsä. Onneksi mies vakuutteli, etten vielä ole niin iso.

Tänään rv26+6 ja ajatukset hoitopöydässä.

Se on täällä!

Nimittäin äitiyspakkaus. Ja se on ihana! Voi sitä tunnetta ja huumaa kun sai avata laatikon ja kaivaa laatikosta vaatteen toisensa perään. Nuuhkia ja tunnustella niitä. Kyllä se vain niin on, että äitiyspakkauksen saaminen tuntuu askeleelta lähemmäksi vauvan syntymää.

Seuraavaksi ajattelin lajitella vaatteita kokojen mukaan ja pestä ne. Tai päinvastoin. Mutta josko sitä tekisi pientä inventaariota varsinkin pienemmistä vaatteista. En yhtään osaa ajatella mitä tarvitaan ja kuinka paljon. Yöpukuja ainakin lisää. Niitä on kuulemma hyvä olla jokunen. Jotenkin on vaikea ajatella mitä vauva tarvitsee kun syntyy kesällä. Ei tarvitse miettiä mitään toppavaatteita, jotta tarkenee. Tällä hetkellä tuntuu, että olisi helpompaa miettiä niitä.

Huomenna vaihtuu taas viikko, tänään rv25+6.

My ride

Tänään käytiin ostamassa vauvalle menopeli. Vielä ei menopeliä kotiutettu, se saapunee liikkeesseen suurin piirtein viikon kuluttua ja saa odotella siellä lämpimämpiä päiviä. Menopeliksi valikoitui Emmaljungan yhdistelmävaunut. Mallina duo edge, runkona classic chrome ja värinä charleston.

Hankintojen lista on valtava! Toisaalta on mukavaa, että on jotain pientä hankittavaa, mitä voi sitten suuressa ostohuumassa hankkia :) Nythän meiltä löytyy joitain vaatteita ja äitiyspakkausta odotellaan. Lisäksi pinnasänky ja vaunut on hankittuna. Kaukalo saadaan ystäviltä lainaan. Äkkiseltään voi kuulostaa siltä, että eihän tässä paljoa tarvita. Eipä kannata harhautua. Sängystä puuttuu patja, reunasuojukset ja lakanat. Lisäksi tarvitaan hoitopöytä ja -alusta. Itkuhälytin, rintapumppu, kuumemittari, tuttipulloja... Ja tietenkin harsoliinoja, vaippoja, vanulappuja ja vaikka mitä.

Lähiviikkoina olen huomannut, että jalkapohjani kipeytyvät ja väsyvät todella helposti. Vaikka muuten olo on virkeä ja jaksavainen, ovat jalkapohjat jo pienen kävelyn jälkeen aivan loppu. Liekö painonnousun aiheuttamaa vai onko askellus muuttunut. Napa on myös alkanut katoamaan. Oma mariaanien hautani on kohta muisto vain.

Tällaisia kuulumisia rv:lla 25+2.

Seesam aukene!

Olen halunnut pysyä melko anonyyminä, enkä muistaakseni ole kertonut edes missä päin Suomea asustelen. Tosin jotkut ovat voineet osata yhdistää palasia, ja saada jonkinlaisen käsityksen asuinpaikastani. Nyt on kuitenkin pakko vinkata hyvästä lasten kirppiksestä. Samalla väkisinkin paljastan hieman siitä missä päin elän ja vaikutan.

Seesam sijaitsee Kaarinassa (Turun vieressä) ja se on avattu helmikuussa. Itse "törmäsin" Seesamiin kun joku kaveri oli Facebookissa tykännyt Seesamista. Kävin kurkkaamassa paikan viime viikon loppupuolella. Myymälä oli todella siisti ja lasten vaatteet olivat hyväkuntoisia. Tällä hetkellä myymällä on esillä myös uusia, muistaakseni puolalaisia, vaatteita. Oma kierrokseni jäi melko pikaiseksi, aikaa oli rajallisesti. Menen kuitenkin ehdottomasti uudestaan!  Turussa sijaitsevan PikkuSiilin lasten kirpputori oli mielestäni huomattavasti epäsiistimpi ja vaatteet nukkaantuneempia ja verrattain kalliimpia. Mutta nämähän tietenkin ovat aina myyjästä riippuvaisia, kirpputoreista kun puhutaan.

Seesamin löydät täältä!

Pakkauksia

Hiphei! Tänään kävin postissa noutamassa vauvan pinnasängyn. Sänky oli siis Vauva-lehden tilaajalahja, valkoinen Brion One. Toistaiseksi sänky saa vielä olla pahvilaatikossa, ehkäpä sitä ei tarvitse koota lähes neljä kuukautta ennen laskettua aikaa. Vaikka mieli tekisi!

Kelan asiointipalvelusta näin, että äitiysavustus on myönnetty. Valitsimme äitiyspakkauksen, oikeastaan emme edes miettineet rahallista avustusta. Varsinkin näin esikoisen kohdalla tuo äitiyspakkaus vaan tuntuu jotenkin niin legendaariselta, ehdottomasti halusimme sen. Odotan innolla sitä päivää, että laatikko tulee kotiin ja sen avaa ensimmäistä kertaa. Mitä mahtaa olla päällimmäisenä, miltä vaatteet tuoksuvat, mikä nousee suosikiksi ja niin edelleen.

Äitiyspakkauksesta on lähiaikoina kirjoiteltu muutamassakin blogissa, kesän odottajat ovat saaneet tai saamassa omansa. Toki pakkauksesta löytyy tuotteita, jotka eivät meidän silmäämme tai toimintaamme sovi, esimerkiksi kestovaippailut jätetään suosiolla sikseen. On kuitenkin mahdotonta rakentaa pakkausta, joka olisi täydellinen kaikille. Osa vaatteista ovat myöskin hieman liian retroja makuumme, mutta eiköhän niille käyttöä löydy. Eivätkä ne nyt kuitenkaan niin retroja ole, että jäisivät käyttämättä. Pakkauksen saavuttua saan myös pestä ensimmäiset vauvan vaatteet. Harvoinpa sitä on pyykkäämisestä näin innoissaan!

Miehelle ajattelin rakentaa pienen isyyspakkauksen. En mitään ihmeellistä, mutta jollain tavalla haluaisin myös häntä muistaa.

Olethan huomannut Pamskun arvonnan? Käy tästä kurkkaamassa! Ihania lisäyksiä vaatevarastoon.

Tällaisia ajatuksia rv24+4.

Ps. Tietääkö joku mitä on tapahtunut Viivaa tikkuun, kiitos -blogille?

Terveisiä neuvolasta

Tänään siis oli pitkästä aikaa käynti neuvolassa. Taas oli neuvolatäti vaihtunut, ehkäpä tämä on pidemmän aikaa. Juteltiin Kela-asioista ja sain mukaani Kelalle toimitettavan todistuksen. Ensi kerralla onkin vuorossa neuvolalääkäri ja sille kerralle tulisi palauttaa EPDS-seula. Eli mielenterveyskysely. Varattiin myöskin aika sokerirasitukseen. Jälleen hieman ketuttaa, että esimerkiksi lääkärin aikoja oli kovin huononlaisesti, keskeyttävät työpäivän ikävästi. Työmatkani on noin 35 minuuttia, joten pelkästään matkoihin menee reilu tunti. Mieluiten ottaisin näitä aikoja joko aamulla tai iltapäivällä, jolloin työpäivä olisi mahdollisimman ehjä. Eikä edestakaisin ajelemista. Mutta ei mahda mitään.

Sokerirasitus on heti pääsiäisen jälkeisenä keskiviikkona. Koska asun suuressa kaupungissa ja sairaanhoitopiiri käsittää myös lähikunnata, sain tämän järjestettyä melko kivuttomasti. Menen naapuripaikkakunnalle, joka on lähempänä työpaikkaa. Ei sitten kestä niin kauaa työpaikalle saapuminen rasituksen jälkeen.

Tietenkin tälläkin kertaa suoritettiin jokakertaisen mittaukset. Viikkoja oli siis 23+4. Suluissa olevat viikolta 15+4.

Paino 68,4kg (63kg)
Verenpaine 113/78 (110/70)
Vauvan syke 130 (150)
Kohdunpohjan korkeus 20 (11)
Sikiön liikkeet ++ (ei aiempaa tulosta)

Tällä kertaa saatiin myös ensimmäinen merkintä kohdunpohjan korkeus -taulukkoon. Siinä mennään tasan keskikäyrällä. Kovasti oli vilkas poika, tovi jouduttiin sykettä metsästämään. Syke kuului heti kun laite laitettiin mahalle, mutta vauva päätti lähteä nopeasti karkuun. Hän lähinnä keskittyi anturin potkimiseen. Ei saisi häiritä niin hirmuisesti.

Äitiyspakkauskin laitettiin tilaukseen, vielä tarvitsee todistus toimittaa Kelaan. Samaten lapsilisähakemuksen näpyttelin netissä. Lisäki soittelin Kelaan ja yritin selvitellä äitiysraha-asioita. Omalla kohdallani tilanne on hieman monimutkainen. Haen äitiysrahaa 6 kuukauden tulojen perusteella, sillä olen valmistunut ja siirtynyt oman alan töihin syksyllä. Ymmärrettävästi tulot ovat nousseet sitten opiskeluajoista. Tämä ei sinänsä ole kovin haasteellista. Mutta. Olen sijainen, jonka työsuhde päättyy aika tarkkaan silloin kun äitiysloma alkaa. Eli yritin selvitellä, että maksaako työnantajani äitiysrahan vai Kela. Ja sopimustakaan ei ole vielä tehty koko kevääksi, asia tosin on suullisesti sovittu. Mutta sijaisuudesta ei vielä ole tehty papereita. Noh, huomenna sitten pomon kanssa keskustelemaan asiasta, että mikä on tarkka sijaisuuden päättymispäivä ja kuka maksaa mitä. Vaikea selittää, mutta onneksi on aikaa selvitellä.

Ajatusten juoksua

Nyt ajatukset juoksevat aivan liian pitkälle. Olen tässä kovasti muutaman päivän aikana miettinyt vauvamme ristiäisiä ja kastetilaisuutta. Eihän tässä ole kuin nelisen kuukautta odotusta jäljellä.

Kotiristiäiset eivät tule kyseeseen. Kotimme on aivan liian pieni, vaikka ristiäisiin tuleekin vain lähimmät. Haluaisin järjestää risiäiset noin kuukauden päästä vauvan syntymästä. Tällöin olisi vielä kesäiset ilmat ja olisi ihanaa käyttää ulkotilaa hyväksi. Jonkinlaiset puutarhajuhlat olisivat ihanat. Pitäisi vain löytää sellainen tila, jossa olisi ihana piha.

Seurakunnallamme on tarjolla joitakin tiloja, joista osa on ilmaisia ja osasta (niistä kauniimmista) tulee maksaa jonkin verran. Mietintämyssyssä on myös appivanhempien mökki, jossavietämme paljon aikaa. Vieraille tämä tarkoittaisi noin tunnin ajomatkaa. Tällöin ei olisi aikarajoja, mutta tässäkin on omat haasteensa. Onneksi aikaa on vielä runsaasti.

Nimeä emme vielä tiedä, emmekä mitään voi kovin ajoissa lyödä lukkoon.Vauvamme serkku syntyy keväällä ja saa tietenkin nimen ennen meidän vauvaamme. Täytyy siis odottaa ennen kuin voi tehdä minkäänlaisia varmoja suunnitelmia. He eivät tiedä tuleeko heille tyttö vai poika, joten siitäkään ei ole apua.

Huomenna on pitkästä aikaa neuvola, toivottavasti pääsen sen jälkeen hakemaan äitiyspakkausta. Tänään rv23+3.

Tuntoja

Vauvan liikkeet ja vauva itse ovat saavuttaneet sen verran voimaa ja kokoa, että liikkeet näkee jo vatsan päältä. On se omituista kun vatsa vaihtelee muotoaan. En osaa sanoa kuinka kauan liikkeet ovat olleet nähtävissä, sillä en ole seuraillut vatsaa sillä silmällä. Suurimmat liikehdinnät kun tulevat nukkumaan mentäessä ja usein vauva myös rauhoittuu kun yrittää tarkkailla. Ujopiimä. Ehkäpä pari viikkoa on tuntunut siltä, että voisi näkyä.

Neuvolassa ei ole oltu pitkään aikaan, ja täytyy sanoa että kiinnostus neuvolaa kohtaan on laskenut. Kaikki kaksi neuvolakäyntiä, jotka minulla on ollut, ovat olleet melko turhia. Toisella kerralla sentään sai kuulla sydänäänet, mutta muuten en ole kovinkaan paljoa saanut neuvolasta irti. Toivottavasti saan sen todistuksen, joka tarvitaan äitiyspakkausta haettaessa. Sitä odotan innolla! Tosiaan ensi viikon maanantaina on kolmas neuvolakäynti, tuolloin viikkoja on 23+4. Ultrat onkin jo käyty. Ne kaikki kaksi.

Tässä vaiheessa raskautta sitä jotenkin odottaa, että pääsisi seuraavaan vaiheeseen. Nautin olostani ja kasvasta vatsastani, mutta toisaalta odotan mitä nurkan takana on. Sitä hetkeä kun voi laittaa asunnon valmiiksi (vielä emme ole siinä vaiheessa), pestä pienokaisen vaatteet, pakata sairaalakassin ja nin edelleen. Seuraava vaihe taitaa olla se äitiyspakkaus.

Tänään rv22+4.

Uniongelmia

Huh, mikä viikko! Unettomuudesta on kärsitty joka yö tähän asti. Varsinaista syytä tähän en ole keksinyt. Luulen, että saattaa olla raskauteen liittyvää. Vauva ei vielä liikuskele niin kovin, etten sen takia saisi nukutuksi. En myöskään herää hirmuiseen vessahätään, vaikkakin yöllä herätessäni voin käydä vessassa. Yöt kuitenkin ovat melkoista pyörimistä, hyvän asennon löytäminen on vähintäänkin haastavaa.

Olen ajatellut imetystyynyn ostamista. Tästä saattaisi myös löytyä apu unettomuuteen. Surffaillessani netissä törmäisin Doomoon Buddy-imetystyynyyn. Mainonnan mukaan se saattaa helpottaa nukkumista loppuraskauden aikana. Eihän tässä nyt vielä olla siinä loppuvaiheessa, mutta ehkäpä toimii myös keskiraskaudessa.

Eri nettikaupoissa hinta näyttää olevan 80 euron tietämillä. Eli melko arvokas imetystyyny on kyseessä. Tässä lähistöllä on ainakin OZbaby, joten siellä varmaankin käyn joku päivässä katsomassa miltä tuo tyyny näyttää. Tästä klikkaamalla pääset kurkkaamaan Buddya OZbabyn sivuille.

Tänään hypättiin uudelle viikolle, rv22+0.

Vaatteet on mun aatteet

Sanomalehdessä oli ilmoitus lastenvaateliikkeen loppuunmyynnistä läheisessä kauppakeskuksessa. No pakkohan siellä oli hieman käydä katselemassa valikoimaa. Eikä sieltä tyhjin käsin kotiin lähdetty, vaikkakin pienet koot olivat jo melko loppu.

Liike oli nimeltään Du pareil au meme. Nimestä päätellen kysessä on ranskalainen yritys. Jo aiemmin olin kyseisessä kauppakeskuksessa kiinnittänyt huomiota kivannäköisiin vaatteisiin. Laadusta en tiedä, kokemusta kun ei ole.

"Perusvaatteet" eli potkupuvut, bodyt ynnä muut olivat jo melko loppu. Joten vaikka ehkäpä niitä haikaillen kauppaan mentiin, ei ehkä ihan sellaisia tullut ostetuksi. Mutta jos nyt olen vauvalle ostanut viisi vaatekappaletta, niin eihän se haittaa. Niitä kyllä ehtii hankkia.

Sininen potkupuku voitaneen laskea perusvaatteisiin. Tämä oli kokoa 54 cm. Potkupuvun kiinnitys on neppareilla ja ne olivat mielestäni kätevästi aseteltu. Puoli vaatetta napitetaan niskasta pyllyn yläpuolelle. Pyllyn kohdalla nepparit menevätkin vaakasuuntaan (hieman kaarevasti) ja avaamalla ainoastaan nämä poikittaiset nepparit pääse kätevästi kurkkaamaan vaippaan. Normaalihinta oli 17,90 ja nyt -50 % eli 8,95.

Lisäksi löytyi ihanan kirkkaan oranssi pikeepaita. Tämä oli kokoa 60 cm, joten sitä ei ihan heti varmaankaan laiteta käyttöön. Lisäksi löytyi ensimmäinen myssy, seilorityyliin tietenkin :) Paita oli normaalisti 13,90 ja nyt -50 % eli 6,95. Myssyn normaalihinta 12,90 ja nyt -70 % eli 3,87.

Jos kiinnostuit, niin tästä klikkaamalla pääset tutustumaan vaatteisiin nettisivujen kautta. Löytyy myös facebookista nimellä dpamfinland.

Vakuutettu vauva

Vauvavakuutus on nyt hankittu. Tällä viikolla on ollut aikaa, joten tässä yksi ilta otin asiakseni tutustua eri yhtiöiden tarjontaan. Aikamoisia tekstiviidakoita!

Eri vakuutusyhtiöiden tarjontaan tutustuessani hylkäsin heti sellaiset yhtiöt, joiden nettisivuilta ei juurikaan saanut tietoja vakuutuksesta. Eli ei siis ollut hintatietoja eikä kovinkaan laajasti kerrottu vakuutuksesta. Nämä yhtiöt tuppasivat olemaan myös sellaisia, joista minulle on jäänyt kallis kuva aikaisemmin vakuutuksia kilpailuttaessamme. Ifin, Lähitapiolan, OP-Pohjolan, Fennian ja Turvan tarjontaan tuli ainakin tutustuttua. Muistaakseni Fennian ja Turvan sivut olivat todella suppeat. Lähitapiola karsiutui oikeastaan kahdesta syystä. Sivuilla puhuttiin vauvavakuutuksen varaamisesta ennen syntymää ja itselleni jäi ainakin se kuva, että vakuutus tosiaan alkaa vasta syntymän jälkeen. Vakuutus edellytti myös kotivakuutusta kyseisessä yhtiössä, jota meillä ei ole. Eikä myöskään kannata vaihtaa. Se kun on miehen vakuutuspaketissa, joka muistaakseni vuosi sitten kilpailutettiin eikä mikään firma pystynyt vastaavaan tarjoukseen.

OP-Pohjolan vakuutuksesta ei jäänyt mitään ihmeellistä mieleen. Itse en ole kyseisen pankki- ja vakuutusfirman asiakas, joten ehkäpä se jäi sen takia hieman varjoon. En kuitenkaan ole keskittänyt siihen firmaan.

Päädyin ottamaan vakuutuksen Ifiltä, eikä miehelläkään ollut mitään sitä vastaan. Heillä vakuutus alkaa jo ennen syntymää ja kattaa joitakin synnynnäisiä sairauksia, kohtuun kuolleen sikiön (tietyn aikarajan puitteissa) ja muutenkin oli meidän tarpeisiimme sopiva. Meillä on entuudestaan auton vakuutus Ifissä ja tästä hyvästä saimme jonkin verran keskittäjäalennusta. Samalla otin itselleni henkivakuutuksen. Aiemmin minulla on ollut ammattiliiton kautta tapaturma- ja matkavakuutus, mutta nyt kun perheemme lisääntyy koen oman henkivakuutuksen tarpeelliseksi. Ostin vakuutukset netistä, jolloin sain lisäksi 10 % alennusta. Lisäksi heiltä tuli jotain ammattijärjestön alennusta.

Molempia vakuutuksia varten piti täyttää terveyskysely, joka vaikutti vakuutuksen myöntämiseen. Aiemmin kuvittelin, että tämä tarkoittaa jotain neuvolan terveystarkastuksesta saatavaa todistusta, mutta tämä siis täytettiin itse netissä. Jotkut vakuutusyhtiöt vaativat neuvolakortin kopiota myöntääkseen vakuutuksen.

Seuraavana aamuna sain Ifiltä tekstiviestin, jossa kerrottiin vauvavakuutuksen ostajan saavan 25000 euron Kuolemantapausturvan maksutta ensimmäiseksi vuodeksi maksutta.

Tänään rv21+1.

Don't you worry about a thing.

Puoliväli ohitettu

Tänään hypättiin jälleen uudelle viikolle ja raskauden puoliväli on ohitettu. Vauva-appin mukaan vauva kasvaa nyt noin 60 g viikossa! Huhhuh! Minulla taasen maha alkaa tosissaan kasvaa. Tässä vaiheessa raskautta äidin paino nousee puolisen kiloa viikossa. Eilen kävin vaa'alla ja sen mukaan painoa on yhteensä tullut 2,9 kg lisää. Sateenkaariperheeksi-blogissa oli linkki tällaiseen raskauslaskuriin, jossa on jonkinlainen kaavio äidin keskimääräisestä painonnoususta. Tuon laskurin mukaan keskimääräinen painonnousu näillä viikoilla on 5 kg. Ehkä ei ihan luotettavin juttu, mutta olihan sitäkin hauska kokeilla.

Syömisiä pitäisi saada hieman parempaan kuntoon. Herkkuja voisi syödä loputtomasti ja kylläisyyden tunne tuntuu melko vieraalta käsitteeltä. Tuntuu kuin olisi koko ajan nälkä. Joten tänään on suunnitelmissa tuoda kauppareissulta reilusti hedelmiä, joita voi napsia paremmalla mielellä kuin esimerkiksi jäätelöä tai keksejä. Katsotaan toteutuuko tämä suunnitelma. Kauppareissuilla kun tuntuu hermot menevän melkoisen nopeasti eikä ostokset aina mene niin kuin on suunnitellut.

Tänään siis rv21+0.

Getting all dressed up

Annoin itselleni luvan tehdä ensimmäiset vaatehankinnat keskiraskauden rakenneultran jälkeen. Tuona maagisena päivänä kipaisin läheisen kauppakeskuksen name it -myymälään ja hypistelin kaikkia ihanuuksia. Vielä oli kovin talvinen valikoima, mutta kyllähän sieltä ostettavaa löytyi.

Mukaan tarttui sinivalkoraidallinen body ja ja valkoiset pöksyt. Molemmat ovat kokoa 56 cm. Seilorilookia kesäksi, äiskä tykkää :) Vaikkakin bodysta löytyy sinistä, on se käytettävissä myös tytölle. Jos vaikka joku hämäsi ultraajaa, vaikka melkoisen selkeä näky se oli.

Kovasti tekisi mieli ostella vaikka ja mitä! Mutta jos sitä vähäsen yrittäisi hillitä itseään, kuitenkin ollaan vasta puolivälissä. Ettei sitten hukuta vaatteisiin. Ja toisaalta täytyy vähäsen miettiä mitä tarvitsee ja kuinka paljon. Kovin pieniä ei luultavasti hirveästi kannata ostella. Ystäväni kertoi, että he eivät käyttäneet yhtään 50 cm vaatteita, ehkäpä en siis niitä hanki. Toisaalta jos vauva on syntyessään kovin pieni, ehtii mies hankkia muutaman pienemmän vaatteen sinä aikana kun me vielä olemme sairaalassa.

Olen hiljalleen tyhjentänyt lipastosta tilaa vauvalle. Nyt on vauvalle muutama laatikko putsattu ja puunattu, sinne nuo vaatteet muuttivat asumaan. Vielä en vaatteita pessyt, saavat odottaa muita vaatteita pestäväksi.

Olen myös pohtinut lastenvaatekutsujen emännöimistä. Lähipiirissä on syntymässä useampi pikkuinen, joten voisi löytyä kiinnostuneita. Onko teillä kokemusta tällaisista kutsuista? Mitä merkkiä suosittelette?

Tänään rv20+4.

Puolessa välissä

Nyt ollaan virallisessa puolessa välissä. Todellinen puoliväli tämä tuskin, tällä hetkellä uskon vankasti, että yli mennään.

Aamulla oli siis ultra. Jännitti vietävästi! Tällä kertaa ultrauksen teki hoitaja ja pelkästään vatsan päältä. Aikaa ultraukseen meni noin puoli tuntia. Aluksi katsottiin karkeasti koko vauvaa (kaksi kättä ja jalkaa, selkäranka päättyy siististi). Tämän jälkeen aloitettiin homma kunnolla.

Ensimmäiseksi tarkasteltiin päätä ja aivoja. Talamuksesta, aivolohkoista, ties mistä puhuttiin. Sydäntä tarkkailtiin melko pitkään. Kaikki osat löytyivät, läpät aukesivat samanaikaisesti ja kaikki näytti olevan kunnossa. Munuaisia oli kaksi, ylähuuli oli ehjä (ei siis huulihalkiota), reisiluut olivat saman mittaiset ja kaikki mitä ultrassa nyt voitiin nähdä olivat kunnossa. Voi kuinka paljon tuli asiaa ja kuinka paljon jo unohdin!

Itse ultrassa erotin kyllä vauvan, mutta "lähikuvissa" en kyllä olisi osannut sanoa mistä ruumiinosasta on kyse. No selkäranka nyt oli selkeä. Kauniisti vauva antoi mittailla itseään, mutta olisi vielä lopuksi voinut kääntyä ympäri, jotta kuvista olisi tullut parempi. Noh, tuo mittailu ja rakenteen tutkiminen on tärkeydessään omaa luokkaansa, eivät ne kuvat. Saatiin myös ensimmäinen painoarvio, noin 300 grammaa.

No entäpä se sukupuoli? Lopuksi hoitaja kysyi kurkataanko jalkojen väliin. Kurkkailun tuloksena odotamme pientä poikaa.

Tänään siis rv20+0.

Pikaiset tuntemukset

Tänään on ultrapäivä.

Tähän asti on ollut tyttöolo, en osaa sanoa miksi. Ehkäpä sen takia, että niin moni on sanonut minun odottavan tyttöä.

Yön jälkeen pieni poikaolo on nostanut päätään. Näin yöllä kahtaa eri unta tuttavan poikavauvasta. Todellisuudessa en ole tätä vauvaa nähnyt. Näiden unien välillä olen herännyt käymään vessassa ja juomassa. Joten ne todellakin olivat erillisiä unia.

Hartain toiveemme on, että vauva on terve.

Ultran lähestyessä

Torstaina on vuorossa ultra ja raskauden puoliväli.

Ihanaa ja kamalaa.

Olen toki innoissani tulevasta, mutta aina neuvolan tai ultran lähestyessä huoli nostaa päätään. Ilman mitään varsinaista syytä. Nyt kun liikkeet ovat alkaneet tuntua, huomaan ultran lähestyessä myös pohtivani onko niitä vähemmän kuin aiemmin. Joka päivä liikkeitä on tuntunut, mutta eihän niitä vielä kovin usein tunne.

Uskon kuitenkin, että kaikki on kunnossa. Koko aikaa ei vain yksinkertaisesti voi käyttää murehtimiseen. Mutta murheet nostavat päätään aina tässä kohdin.

Tänään rv19+5.

Potkujapotkuja

Tunsihan se mieskin eilen potkut! Tai yhden sellaisen, mutta tunsi. Käskin pitää kättä masulla, enkä kertonut milloin itse tunsin potkun. Mies lepuutti siinä kättään ja kysyi tuliko potku. Juuri samassa kohdassa tunnettiin, mahtavaa!

Tänään töissä yksi työkaveri, joka ei vielä ollut kuullut raskaudesta, huomasi raskauden ja tokaisi odotuksen olevan menoillaan :) Ihanaa kun se näkyy niin selvästi! Tämä työkaveri työskentelee eri  rakennuksessa, joten ei nähdä niin usein.

Nykyään huomaan silitteleväni masua enemmän kuin aiemmin. Nyt kun ei tarvitse piilotella. Kaipa tämä on sitä toisen kolmanneksen auvoisuutta.

Tänään rv18+6, huomenna uudelle viikolle.

Keep on kickin'

Kyllä se omituinen möyrintä masussa oli potkuja. Nyt ne nimittäin tuntuvat jo masun päälle! Rakkautta! Harmi vain, että mies ei vielä ole ehtinyt niitä tunnustelemaan. Kaksi kertaa olen itse tuntenut potkun masun päältä ja juuri näinä kertoina mies on ollut töissä. Toivottavasti tänään saadaan potkuja illalla.

Ensi viikolla on ultra ja sitä odotellaan kovasti. Olen päättänyt, että mikäli ultrassa on kaikki kunnossa, saan ostaa ensimmäisen vaatteen. Kovasti tekisi jo mieli hankintoja tehdä.

Tänään viikkoja kasassa 18+5. Oirelistaan voisi lisätä valkovuodon määrän huiman lisääntymisen (ihanaa, tätä on kyllä ollut jo tovin), ja päänsäryn lisääntymisen. Nyt tavoitteena onkin lisätä veden juomista, jos siitä olisi apua päänsärkyyn. Tiedän, että juon liian vähän.

Kaverin "diagnoosin" mukaan meillä odotetaan tyttöä. Diagnoosi perustuu yksinkertaisesti siihen, että makeaa voisi syödä vaikka kuinka. Pojasta kuulemma tekee mieli terveellistä ruokaa. Kyseinen kaveri siis odottaa nyt poikaa ja perheessä on jo tyttö.

Tunnustus

Viola-mamma antoi blogilleni tunnustuksen, suuret kiitokset!



Tunnustuksen tarkoituksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 lukijaa. Säännöt:
1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi tunnustuksen sinulle.
2. Valitse 5 ihanaa blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset joille jätit tunnustuksen antavat sen eteenpäin.
Aivan mahtavaa, että blogini sai tällaisen tunnustuksen ja tunnustuksen ansaitsee niin moni blogi. Olenkin aikamoinen tylsimys, sillä jätän tämän linkittämättä. Tiedän, ihan idioottimaista, eihän tämä ollut ideana. Olen kuitenkin bongannut tämän suurin piirtein kaikissa alle 200 lukijan blogissa, joita luen.

Vastahaasteena pyydänkin teitä ilmiantamaan kommenttilaatikkoon lukemisen arvoisia blogeja. Olitpa kirjoittaja tai et.

Tänään taas uudelle viikolle, rv18+0.

Joko?

Kuten varmaankin jokainen raskaana oleva, myös minäkin kovasti odottelen liikkeiden tuntemista. Koska kyseessä on esikoinen, ymmärrän hyvin, ettei niitä välttämättä tunne kovinkaan ajoissa. Saati tunnista liikkeitä! Mutta silti varsinkin iltaisin nukkumaan mennessä olen erityisen tarkkaan kuulostellut vartaloni tuntemuksia.

Olen tuntenut lähinnä möyrintää vatsassa, todennäköisesti tämä kuitenkin on ollut normaalia vatsan toimintaa. Eilen tuntui kuitenkin erilaista möyrintää. Koska se oli aivan erilaista kuin aiemmin, ajattelin niiden olevan mahdollisia liikkeitä. Yritin myös hieman painella masua niistä kohdista missä möyrintää tuntui, mutta käsillä en tuntenut mitään. Nyt aamulla en tuota möyrintää ole tuntenut.

Tänään siis rv17+3 eli on hyvinkin mahdollista, etteivät eiliset tuntemukset olleet vielä liikkeitä.

Vakuutusviidakko

Jo kauan ennen raskautta olen ollut sitä mieltä, että meidän jälkeläisemme vakuutetaan jo kohdussa. Selailin muutamien vakuutusyhtiöiden sivuja ja myös muutamia keskustelupalstoja asian tiimoilta. Keskustelupalstoista jäi sellainen kuva, että tässä asiassa ollaan joko puolesta tai vastaan. Vakuutusyhtiöiden sivut olivat yhtä viidakkoa, taidan jättää tämän selvittelyn miehen hommaksi. Tutustua valikoimaan ja esitellä parhaista vaihtoehdoista tiivistelmän.

Itse luotan julkiseen terveydenhuoltoon, ja sanotaanko että terveydenhuolto yleensäkin on erittäin lähellä meidän perhettä. Lapset myös usein otetaan päivystyksessä hieman jonon ohi. Kuitenkin haluan, että pikkuisemme on kunnolla vakuutettu ja jollain tasolla kuitenkin lapsen sairastuessa voi olla mukavampaa mennä yksityiselle vastaanotolle. Viikonloppuisin siellä luultavasti on rauhallisempaa eikä odotushuoneessa tarvitse olla kaikkien mahdollisten baaritappelijoiden kanssa samassa jonossa. Tämä nyt oli melko kärjistetysti sanottu. Ja toisaalta lapsen vanhetessa se jonotusaika siellä julkisella kasvaa.

Pikkuisemme vakuuttamisen lisäksi olen myös pohtinut itseni vakuuttamista. Muistatteko sen mainoksen, jossa kaikki muut oli vakuutettu äitiä, sitä tärkeintä, lukuunottamatta? Ammattiliiton kautta minulla on matka- ja tapaturmavakuutus, mutta koen tärkeäksi vakuuttaa itse itseni lasta varten. Toistaiseksi en ole kokenut vakuuttamistani tärkeäksi, meillä ei ole asuntolainaa, minulla ei ole omaisuutta enkä harrasta mitään minkä takia vakuuttaminen olisi tärkeää.

Mitä mieltä te olette vauvavakuutuksista? Oletteko kokeneet tarpeelliseksi tai oletteko ajatelleet ottaa sellaisen jälkikasvullenne?

Tänään pyörähdettiin taas uudelle viikolle, 17+0.

Mammahankintoja

Tänään oli aika tehdä ensimmäiset mammahankinnat. Housujahan kähdin hakemaan, mutta en niitä löytänyt. Hiljalleen olisi pakko. Kaipaan vaaleita housuja, kevättä kohden ei tee mieli hankkia tummia. H&M:n valikoimassa oli yhdet kivan näköiset housut, mutta istuvuudeltaan olivat kamalat! Sieltä löysin kuitenkin kaksi paitaa. Housut tilasin Ellokselta, kahdet samanlaiset, toiset kokoa 38 ja toiset kokoa 40. Ei ole hajuakaan miten heidän housut istuvat, tarvittaessa palautan toiset. Eivät nämäkään housut olleet sitä mitä ajattelin, mutta kokeillaan.

Vasemmalla vaaleahkon sininen paita, jonka normaali hinta oli 14,95 ja oikealla olevan pirtsakan oranssin normaali hinta oli 24,95. Sininen oli alennettu hintaan 7e ja oranssi 10e. Ja alennetut tuoteet olivat vielä tarjouksessa osta 2 maksa 1. Eli maksoin näistä kahdesta yhteensä 10e! Molemmat paidat saa hieman avatuksi edestä, joten saattavat toimisa myös imetyksen aikana. Oranssi on sellaista todella sähköistyvää materiaalia, joten imaisee kaiken (kuten irtohiukset) itseensä ja näin talviaikaan olen muutenkin sähköiskuherkkä, joten jää vielä odottamaan pakkasen hellittämistä. Sininen tulee varmaan piakkoin käyttöön neuleen alla ja voin kuvitella kuinka kivalta tuo oranssi näyttää vaaleiden housujen kanssa ja varsinkin hieman aurinkoa saaneella iholla! Molemmat (toivottavasti) menevät kesään asti, aika hyvin oli vatsan kohdalla tilaa. Lisäksi materiaalit ovat kevyitä kesällä.

Tänään taas kävin vaa'alla ja edelleen näyttää hyviä lukemia. Painoa 62,3kg, joka on siis 300g enemmän kuin positiivisen testin aikaan. Tänään on rv16+4.

2. neuvolakäynti

Tänään oli toinen vierailu neuvolassa, lisäksi on siis käyty yhdessä ultrassa.

Tällä käynnillä tehtiin perusmittauksia eli painon, verenpaineen ja kohdunpohjan korkeuden mittaukset sekä kuunneltiin vauvan sykettä. Lisäksi neuvolan täti kertoi laboratoriotuloksista ja antoi mukaan täytettäväksi kyselyn perheen voimavaroista, esitteen Tietoa tuleville vanhemmille -illoista se sekä ohjeet lantionpohjan lihasten treenaamiseen.

Paino ei ollut noussut neuvolankaan vaa'an mukaan ja täti totesikin painon pysyneen hyvin. Vaaka itse asiassa näytti 500g vähemmän kuin ensimmäisellä kerralla, mutta tämä selittynee vaatevalinnoilla. Kotivaa'an mukaan tiputusta ei ole tapahtunut. Neuvolassa kun punnitaan vaatteet päällä, kotona taas punnitsen ilman vaatteita. Sukupuolitautien kokeiden tulokset olivat negatiivisia (eipä ollut yllätys), hemoglobiini (139) hyvä ja kaikki kunnossa. Sokerirasitukseen joudun myöhemmin, kaupungissamme yli 25-vuotiaat laitetaan joka tapauksessa sokerirasitukseen. Koska kaikki tulokset olivat toistaiseksi hyviä, ei vielä tarvitse rasitusta tehdä.

Oma veriryhmäkin selvisi, se ei aiemmin ollut tiedossani. Vauvan veriryhmä on melkoisen selvä, minulla ja miehellä kun on sama veriryhmä. Mies vain on negatiivinen ja minä positiivinen.

Seuraava rakenneultra on kuukauden päästä, ystävänpäivänä. Neuvolaan mennään vasta maaliskuussa. Silloin luvassa on pidempi käynti, aikaa tulee kuulemma varata tunti.

Monissa vauvailublogeissa on näkynyt jonkinlaista taulukointia neuvolamittauksista ja itsekin ajattelin tällaista.

Suluissa aiemmat tulokset, jotka ovat joko ensimmäiseltä neuvolakäynniltä tai ensimmäisestä ultrasta. Ilman sulkuja olevat tulokset rv15+4.

Paino 63kg (63,5kg)
Verenpaine 110/70 (120/81)
Vauvan syke 150 (162)
Kohdunpohjan korkeus 11 (-)

Lukuiloa

Olen ajatellut tilata Vauva-lehden. Sain taannoin ystävältä kasan Vauva- ja KaksPlus-lehtiä, ja ihastuin Vauvaan. Ensi numerossa on vielä luvassa jokin suuri vaunuextra. Aikani kuluksi googlettelin lehden tarjouksia, mutta vielä en lehteä tilannut. Ajattelin vielä soittaa Sanoma Magazinelle ja kysyä sieltä tarjousta. Olen jo heidän asiakkaansa ja jotenkin ajattelen, että tilaamalla lehden sieltä vältyn muilta lehtimyyjiltä.

Vau.fin keskustelupalstalta luin, että joku oli juuri tilannut kestotilauksen ja saanut tilaajalahjana pinnasängyn. Kuulostaa varsin hyvältä :) Monessa tilaajalahjana oli hoitolaukku, en vain halua sitä. Eihän se lahja tässä tärkein ole, mutta mielellään sen soisi olevan jotain hyödyllistä ja meitä miellyttävää.

Melkein meni lehden mainostamiseksi, mutta kuten blogini näkymättömyydestä arvata saattaa, tätä ei tosiaankaan ole mitenkään sponsoroitu :)

Jos satut bongaamaan hyvän tarjouksen, laita ihmeessä linkki kommenttiboksiin.

Painonnostoa

Eilen uskaltauduin pitkästä aikaa vaa'alle. Joulu ja vuodenvaihde tuntuivat pelottavilta ajatuksilta, tuolloin kun herkuttelu kuuluu asiaan. Tarkemmin asiaa pohdittuani tuli tänä vuonna herkuteltua ehkäpä jopa vähemmän kuin muina vuosina. Yleensä punnitsen itseni aamuisin, joten iltapainokin tuntui pelottavalta.

Lopputulos oli kuitenkin kaikkea muuta kuin pelottava! Oman vaa'an mukaan painoa oli kertynyt 1,1 kiloa positiivisesta raskaustestistä. Ajattelin alkaa pitämään omaa kirjanpitoa painonnoususta, sillä samalla vaa'alla punnittuna pysyy varmasti kartalla kiloista. Neuvolan ilkeä vaaka kun näyttää 1,5 kiloa enemmän kuin kotivaaka. Ja kotona vaaka pysyy varmasti samana. Maanantaina mennään taas neuvolaan, katsotaan mitä siellä sanotaan painosta.

Huomenna hypätään taas uudelle viikolle, tänään rv14+6. Potkuja odotellessa :)

Edit: Kävin postauksen jälkeen vielä aamupainolla, joka näytti kiloa vähemmän kuin iltainen. Eli sen mukaan paino ei juurikaan ole noussut, vain 100g.

Oh my, oh my!

Minä, vapaapäivä ja netti. Ei ole hyvä yhdistelmä. Jälleen kerran surffailin käytetyn tavaran sivustoilla ja löysin vaikka mitä. Muutaman kivan äitiysvaatepakkauksen ja ennen kaikkea yhdistelmävaunut.

Äh!

Vielä on liian aikaista ostaa vaunut. Eikö vain? Vaikka mitä voi vielä tapahtua. Mutta mitä tahansa voi tapahtua koska tahansa. Taitaa silti vielä jäädä vaunut ostamatta.

Äitiysvaatepakkaukset olivat huuto.netissä ja niissä on vielä huutoaikaa jäljellä. Joten ehdin vielä miettimään. Yksi paketti erityisesti kiinnostaa, mutta sen hinta on jo huudettu melko korkealle. Koska teidän mielestänne on oikea aika aloittaa erinäisten hankintojen kerryttäminen?

Olen pohtinut myös blogin tulevaisuutta. Kirjoitan myös toista blogia, kaikesta vauvailun ulkopuolelta. Totta puhuakseni tuo toinen blogi on viettänyt melkoista hiljaiseloa viime aikoina. Vauvailu kun on pidettu salaisuutena ja omat ajatukset ovat oikeastaan pyörineet pelkästään vauvailussa. Olenkin siis pohtinut uutta blogia, jossa nämä kaksi yhdistyisivät. Näin uusi blogi olisi hieman avoimempi ja henkilöityneempi kuin Vauvahaaveet.

Vauvahaaveiden alkuperäinen tarkoitus oli olla oma henkireikäni ja tuuletuskanavani "vauvantekoprosessissa". Projekti sai kuitenkin heti blogin alussa uuden käänteen positiivisen raskaustestin myötä. Vauvahaaveet on kuitenkin saanut neljä kirjautunutta seuraajaa ja sivuilla käy bloggerin tilastoinnin mukaan varsin mukavasti muitakin. Näitä lukijoita ja kävijöitä en kuitenkaan haluaisi menettää. Pulmallista.

Pesän rakennusta

Huh! Pesänrakennusvietti on totisesti nostanut päätään. Muutamana päivänä surffailin ja tutkailin vaunuja, pinnasänkyjä ja hoitopöytiä. Eilen sitten pyöriskelin makuuhuoneessa mittanauhan kanssa ja sovittelin huoneeseen uutta järjestystä. Ja tänään on sitten ollut aika käydä hieman kaappeja läpi ja luopua ylimääräisestä roinasta. Ja sitähän on!

Samalla tässä kuitenkin yrittää hillitä itseään, vielä ei ole hankitojen aika. Mutta ehkäpä sitten helmi-maaliskuun vaihteen tienoilla. Toisen rakenneultran jälkeen. Eihän tuohon kauaa ole. Rakenneultrasta muistuikin mieleeni, että veriseulan tuloksetkin ovat postiluukusta kolahtaneet. Täällä tapana on, että mikäli mitään suurentunutta riskiä ei ole, lähetetään tieto postitse kotiin muutaman viikon kuluessa verikokeesta. Jos taas havaitaan jonkinlainen riski, otetaan yhteyttä nopeammin. Papereissa siis luki, ettei ole suurentunutta riskiä eikä tulos aiheuta mitään tarpeita jatkotoimenpiteille.

Tänään mennään rv14+3.

Paluu blogin ääreen

Heippa taas pitkästä aikaa! Nyt on taas aika saada arki normaaliin uomaansa, on myös aika palata blogin pariin.

Nyt on kaikille läheisille sukulaisille ja ystäville kerrottu odotuksesta. Oloon alkaa jo tottua, mutta alkuun tuntui todella oudolta, että kaikki tietävät salaisuutemme. Salailuun oli jo tottunut. Paljastaessamme ystävillemme ilouutisen, saimme kuulla toiselta pariskunnalta vastaavia uutisia! Mammakavereita minulle ja vauvoista tietenkin tulee toistensa kavereita.

Masu on mielestäni alkanut kasvaa. Myös muutaman ystävän mielestä muutosta on havaittavissa. Vielä ei masukuvia ole otettu, mutta ehkäpä huomenna. Tänään en jaksa. Pötköttelen sohvalla hömppäleffaa katsoen ja päänsärystä kärsin. Vaatteina toimii yöpaita. Joten en vain jaksa nähdä sitä vaivaa, että pukisin päälleni jotain mikä voisi jopa olla julkaisukelpoista.

Voi kuinka mieleni tekisikään mennä hypistelemään kaikkia vauvatarvikkeita! Ykkösenä mielessä ovat vaunut. On kyllä jo aika hyvin tiedossa mitä mieleni niiden suhteen halajaa. Emmaljungat. Valkoiset. Mutta vielä on liian aikaista. Ehkäpä sitten toisen ultran jälkeen voisi mennä koeajamaan erilaisia vaunuja. Niissä kun on vaikka mitä ominaisuuksia!

Tänään aloitettiin taas uusi viikko, rv14+0.