tiistai 27. elokuuta 2013

Pienen pojan syntymä

Synnytykseni "käynnistyi" toivomallani tavalla eli lapsivesien menolla. Vedet menivät illalla kahdeksan aikoihin. Ajelimme kotiin ja nappasimme sairaalakassin mukaan ja lähdimme sairaalaan. Sairaalassa minut laitettiin käyrille. Meno oli leppoisaa, sillä supistuksia ei tullut. Koska vedet olivat menneet, testattiin minulta streptokokki agalactiae, jonka tulos oli positiivinen. Positiivisen tuloksen takia saisin tipan käteeni ja antibiottia neljän tunnin välein siihen asti kunnes vauva on ulkona. Minut siirrettiin osastolle ja mies lähti kotiin. Mikäli supistuksia ei tulisi, aloitettaisiin käynnistys seuraavana aamuna. Ilman positiivista tulosta voitaisiin käynnistystä odottaa jopa kaksi vuorokautta.

Eihän niitä supistuksia tullut, joten seuraavana päivänä aloitin napsimaan neljän tunnin välein käynnistyspillereitä. Tasaisin välein minua käytettiin käyrillä, joihin supistuksia piirtyikin. Minä vaan en tuntenut niitä. Seuraavana aamuna lääkäri katsoisi tilanteen, mikäli synnytys ei ole käynnistynyt. Noh, eihän ne pillerit mitään sen suurempaa saaneet aikaiseksi. Aamulla lääkärille, joka määräsi synnärille oksitosiinitippaan, mikäli siellä on tilaa. Noin 9.30 sain oksitosiinitipan ja puolen päivän aikaan alkoivat supistukset tuntumaan.

Hieman kolmen jälkeen pyysin epiduraalia. Ennen epiduraalin laittoi kokeilin lämmintä geelipussia, joka tuntui vain pahentavan asiaa. Kävin myös suihkussa, joka auttoikin hieman. Ilokaasua hönkäilin hieman, mutta maski tuntui niin epämukavalta, että luovutin heti. Aine ei ehtinyt edes vaikuttamaan. Epiduraalin avulla lepäilin hieman, uni ei kuitenkaan tullut. Kuuden aikoihin pyysin uutta epiduraaliannostusta, jolloin yllätyksekseni sain luvan ponnistaa. Tunnin ponnistamisen jälkeen pieni miehemme syntyi.

Synnytyksestä jäi minulle hyvä ja positiivinen mieli. Tottakai se sattui ja sillä hetkellä se teki todella kipeää. Olisi mukava tietää kuinka monta kaloria sit polttaa ponnistusvaiheessa, sen verran työlästä se oli. Kipu kuitenkin unohtuu pian. Muistan, että jossain vaiheessa ajattelin, että olisiko leikkaus sittenkin helpompi tapa :)

Omasta mielestäni synnytykseni meni hyvin enkä kärsinyt kovia vahinkoja. Positiivinen kokemus ja haluan ehdottomasti lisää lapsia.

torstai 22. elokuuta 2013

Kasvua ja kehitystä

Hui! Meidän vauva on jo kuusi viikkoa vanha! Huomaan välillä ajattelevani, että vauva olisi jo vanhempi. Sitä on niin tottunut vauvan olemassaoloon. Mutta hän on vielä ihan pikkuinen.

Vauva on kehittynyt hirmuisesti. Katseesta on tullut entistä tarkkaavaisempi ja hän ottaa selkeästi katsekontaktin. Olemme myös saaneet nauttia ihanista hymyistä, nyt niitä tulee jo tarkoituksella. Nyt kuusiviikkoisena painoa on 5640g ja pituutta 56,7cm. Vaatteita on jo jäänyt pieneksi ja käytössä on pääsääntöisesti kokoa 62cm olevia vaatteita. Meillä on melko paljon Kappahlin vaatteita, ja näissä vaatteissa tuo koko on sopiva. Vaipoissa ollaan siirrytty koon 3 vaippoihin. Meidän poika ei ole mikään oljenkorsi :)

Vauva-arki ei tietenkään ole koko ajan ruusuilla tanssimista. Poitsumme tykkää valvoa melko myöhään, jolloin me vanhemmat pääsemme melko myöhään nukkumaan. Nyt ollaan muutamana päivänä päästy aikaisemmin nukkumaan, yhdessä vaiheessa se tuntui aina menevän puolen yön tai yhden tietämille. Pisin valveillaoloaika on osunut myöhäiseen iltaan ja iltapäivästä/alkuillasta on otettu päivän pisimmät päikkärit. Nyt näyttäisi olevan jotain muutosta ilmassa ja se muutos on meidän vanhempien mielestä parempaan.

Noin kolmisen viikkoa-kuukausi sitten poika keksi myös kiukkutissin. Se alkoi iltatissillä kiukkuamisella ja vähitellen siirtyä lähes joka tissille. Yösyötöt ovat kuitenkin toistaiseksi olleet rauhallisia. Pojan kiukutellessa itsellä on melko "vajaavainen" olo. Mitä teen väärin, miksi maitoni ei kelpaa tai kiusaa poikaa ja niin edelleen. Onneksi tilanteen rauhoituttua osaan ajatella järkevästi. Tiedän, etten tee mitään väärin ja että kiukkuaminen on melko yleistä. Lisäksi poika on kiukusta huolimatta kasvanut hyvin, joten hän saa tarpeeksi ravintoa.

Mutta edelleen päivääkään en vaihtaisi. Huonot hetket ja oman epävarmuuden unohtaa kun poika väläyttää ihanan hymynsä. Tai jokeltelee iloisesti. Tai nukkuu ja tuhisee niin söpösti. Näitä on vaikka kuinka.


Lopuksi vielä muutama sana blogin tulevaisuudesta. Olen ajatellut pitää blogia vielä toistaiseksi. Tarkoituksena on päivittä kuulumisia silloin tällöin. Ilman mitään stressiä. Pidän myös toista blogia, joka ei ole näin "anonyymi" kuin tämä. Ja sitä todennäköisesti päivittelen useammin. En kuitenkaan ota siitäkään stressiä, bloggaus ei nyt ole tärkeintä. Jos olen väsynyt, otan ennemmin päiväunet kuin bloggaan. Jos kuitenkin haluat kurkata myös tuota blogia, olet lämpimästi tervetullut. Klikkaa vain tästä, niin pääset perille. Ethän kuitenkaan hiisku tästä blogista, se pysyköön salaisuutena.

lauantai 3. elokuuta 2013

Vauvantuoksuista arkea

Terveisiä vauva-arjen keskeltä. Aika on mennyt hurjan nopeaa ja tekemistä tuntuu olevan koko ajan, vaikka ei varsinaisesti mitään tekisikään. 

Oltiin pari viikkoa pojan kanssa kaksin kun isukki vielä paiski töitä. Nyt isukki on kolme viikkoa isyyslomalla, joten aktiivista paluuta blogin pariin ei vielä ole tiedossa. Luvassa on ainakin asuntomessuja ja mökkeilyä. 

Ollaan melko aktiivisesti liikuttu kodin ulkopuolella ja ollaan jopa käyty ravintolassakin. Perhe-elämä maistuu ja poikaan on ihana tutustua. Yösyötöt ovat tosin melko väsyttäviä ja pikkuisen itku sydäntä raastavaa. Päivääkään en vaihtaisi.