torstai 22. elokuuta 2013

Kasvua ja kehitystä

Hui! Meidän vauva on jo kuusi viikkoa vanha! Huomaan välillä ajattelevani, että vauva olisi jo vanhempi. Sitä on niin tottunut vauvan olemassaoloon. Mutta hän on vielä ihan pikkuinen.

Vauva on kehittynyt hirmuisesti. Katseesta on tullut entistä tarkkaavaisempi ja hän ottaa selkeästi katsekontaktin. Olemme myös saaneet nauttia ihanista hymyistä, nyt niitä tulee jo tarkoituksella. Nyt kuusiviikkoisena painoa on 5640g ja pituutta 56,7cm. Vaatteita on jo jäänyt pieneksi ja käytössä on pääsääntöisesti kokoa 62cm olevia vaatteita. Meillä on melko paljon Kappahlin vaatteita, ja näissä vaatteissa tuo koko on sopiva. Vaipoissa ollaan siirrytty koon 3 vaippoihin. Meidän poika ei ole mikään oljenkorsi :)

Vauva-arki ei tietenkään ole koko ajan ruusuilla tanssimista. Poitsumme tykkää valvoa melko myöhään, jolloin me vanhemmat pääsemme melko myöhään nukkumaan. Nyt ollaan muutamana päivänä päästy aikaisemmin nukkumaan, yhdessä vaiheessa se tuntui aina menevän puolen yön tai yhden tietämille. Pisin valveillaoloaika on osunut myöhäiseen iltaan ja iltapäivästä/alkuillasta on otettu päivän pisimmät päikkärit. Nyt näyttäisi olevan jotain muutosta ilmassa ja se muutos on meidän vanhempien mielestä parempaan.

Noin kolmisen viikkoa-kuukausi sitten poika keksi myös kiukkutissin. Se alkoi iltatissillä kiukkuamisella ja vähitellen siirtyä lähes joka tissille. Yösyötöt ovat kuitenkin toistaiseksi olleet rauhallisia. Pojan kiukutellessa itsellä on melko "vajaavainen" olo. Mitä teen väärin, miksi maitoni ei kelpaa tai kiusaa poikaa ja niin edelleen. Onneksi tilanteen rauhoituttua osaan ajatella järkevästi. Tiedän, etten tee mitään väärin ja että kiukkuaminen on melko yleistä. Lisäksi poika on kiukusta huolimatta kasvanut hyvin, joten hän saa tarpeeksi ravintoa.

Mutta edelleen päivääkään en vaihtaisi. Huonot hetket ja oman epävarmuuden unohtaa kun poika väläyttää ihanan hymynsä. Tai jokeltelee iloisesti. Tai nukkuu ja tuhisee niin söpösti. Näitä on vaikka kuinka.


Lopuksi vielä muutama sana blogin tulevaisuudesta. Olen ajatellut pitää blogia vielä toistaiseksi. Tarkoituksena on päivittä kuulumisia silloin tällöin. Ilman mitään stressiä. Pidän myös toista blogia, joka ei ole näin "anonyymi" kuin tämä. Ja sitä todennäköisesti päivittelen useammin. En kuitenkaan ota siitäkään stressiä, bloggaus ei nyt ole tärkeintä. Jos olen väsynyt, otan ennemmin päiväunet kuin bloggaan. Jos kuitenkin haluat kurkata myös tuota blogia, olet lämpimästi tervetullut. Klikkaa vain tästä, niin pääset perille. Ethän kuitenkaan hiisku tästä blogista, se pysyköön salaisuutena.

2 kommenttia:

  1. Meilläkin tyttö alkoi n. 2kk ikäisenä kiukuta tissillä (öisin ei kyllä myöskään), kunnes hoksasin että oli vain oppinut saamaan nopeammin mahansa täyteen eikä tahtonut turhia enää siinä roikkua (samaan aikaan vieroitin rintakumista, liekkö siitäkin johtunut..). Mutta muistan oman epätoivon kun pelkäsin, että siihenkö se imetys nyt loppuu. Mutta ei onneksi loppunut (nyt vajaa 5kk)! Tsemppiä sinne, vaiheita vain, toivottavasti menee pian ohitse!:-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempistä!

      Taisi täälläkin olla juurikin syömisrytmin muutoksesta. Tai ainakin toistaiseksi on mennyt vähemmillä kiukuilla kun ei niin helposti tyrkytä tissiä. Ja välillä uni auttaa.

      Itsellekin tuli juuri tuo ajatus imetyksen loppumisesta. Nyt ainakin jaksaa taas :)

      Poista

Kommentit ovat aina tervetulleita! Niissä on blogin suola!