Imetyksen ilot

Imetyshän on äärimmäisen hyvä asia, äidinmaidosta vauva saa ravinteikasta ravintoa, sitä on aina saatavilla ja se on edullista. Imetykseen kannustetaan ja sen hyödyistä kerrotaan. Yhtä hyväksyttyä mielestäni on myös olla imettämättä. Haluan kuitenkin omistaa imetykselle pienen postauksen, sillä meidän vauvamme ruokitaan toistaiseksi täysin rintamaidolla. Haluan jakaa omat kokemukseni imetyksestä.

Jännitin imetystä hieman raskauden loppuvaiheessa. Mietin tuleeko minulta maitoa. Mutta vielä enemmän minua jännitti omat nännit. Ne kun ovat kovin tasaiset. Saa olla melkoisen kylmä, että ne edes vähäsen ponnahtavat. Oksitosiinin virratessa elimistööni alkoi myös paidan etumus hieman kostua. Eli ainakin jonkinlaista tuotantoa oli. Vauva sai ensi-imut synnytyssalissa paljaalta nänniltä, mutta lastenhoitaja ei ollut täysin tyytyväinen esitykseen. Avuksi otettiin rintakumi. Sairaalassa imemistä harjoiteltiin sekä paljaalla rinnalla että rintakumilla. Usein aloitettiin rintakumilla ja vaihdettiin nännin tultua tarpeeksi esiin.

Kotiuduttaessa käytettiin edelleen rintakumia. Hiljalleen imetys tapahtui pääsääntöisesti rintakumin kanssa. Jokusen viikon kuluttua alettiin vähentämään rintakumin käyttöä ja melko pian siitä voitiin luopua kokonaan. Rintakumi helpotti imetystä, mutta toi myös lisää töitä. Sitä kun piti huuhdella ja putsailla.

Aluksi vauva ei myöskään syönyt itseään rinnalta täyteen. Tämä alkoi jo sairaalassa. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että iltaisin pumppasin maitoa, jota annettiin vauvalle öisin rinnan jälkeen. Tällöin omat illat venyivät puoleen yöhön tai ylikin, kun pumppaamaan pääsin vasta vauvan nukahdettua. Hän oli aluksi melkoinen yökukkuja. Alussa myös pumppaaminen kesti jonkin aikaa kun maitoa tuli hieman hitaammin.

Vauvan ollessa noin kuukauden ikäinen, olin jo hermostunut imettämiseen. Olo oli kuin lypsylehmällä. Eikä imetys tuntunut aina kovin mukavalta. Yöimetykset kestivät tunnin per imetys. Illat venyivät pumppaamisen takia. Ajatus korvikkeista tuntui todella houkuttelevalta. Taustalla kuitenkin muhi ajatus ja halu ruokkia lasta rintamaidolla. Joten jatkettiin tissittelyä.

Yhtäkkiä huomasin, että yösyötöy menevät nopeampaan. Nyt kuitenkin kuvioihin oli tullut tissikiukut. Välillä itki sekä vauva että äiti turhautuneisuuttaan. Erilaisten kommervenkkejen jälkeen äiti huomasi, että tarjosi vauvalle rintaa liian usein. Imeminen oli kehittynyt eikä syöttöjä ollut enää niin tiuhasti. Pumppaamisestakin voitiin luopua kun neuvolan tädin mukaan paino oli noussut niin loistavasti. Eikä vauvaa tarvinnut herätellä öisin sen neljän tunnin välein, vaan vauvan tahtiin. Aluksi siis piti herätellä, jotta paino alkaa kunnolla nousemaan.

Nyt imetys tuntuu hyvältä, olo ei ole kuin lypsylehmällä ja yöt eivät mene myöhään pumppaamisen takia. Vauva nukkuu ensimmäisellä unipätkällä noin seitsemän tuntia ja yöllä imetys vie noin 20 minuuttia. Ikää vauvalla on 2,5 kuukautta.

Tämä oli meidän imetystarina tähän asti. Halusin jakaa omat tuntemukseni, sillä ystäväni sai vauvan kaksi kuukautta jälkeemme. Ja tällä hetkellä hän tuskailee imetyksen kanssa. Ja pohtii, miksi sitä niin hehkutetaan kun ei se ole niin idyllistä. Noh, ei se meilläkään alkuun ollut. Imetys helpottui meillä juuri oikeaan aikaan. Pian olisin varmaan ollut varmaan valmis vaihtamaan niihn korvikkeisiin. Vaikka nyt ajatus tuntuu aivan pähkähullulta, mutta muistan ajatelleeni asiaa. Enkä yhtään ihmettele, että jotkut kokevat imetyksen liian rankaksi. Meidän vauva kun on oikeasti helppo tapaus. Tissikiukkuilu ei kestänyt kovin kauaa.

Kaikki me ollaan yhtä hyviä äitejä ruokintatavasta riippumatta.

Kaksi kuukautta

Niin kauan siitä on kun poikamme syntyi, kaksi kuukautta. Aika menee hurjaa vauhtia eteenpäin ja poika kasvaa uskomatonta vauhtia. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin.

Kahden kuukauden iässä poikamme hymyilee ja naureskelee tarkoituksenmukaisesti. Poika myös jokeltelee ja "juttelee". Nyt on myös löydetty oma käsi, sitä on niiiiin kiva maiskutella. Päätäkin jaksetaan kannatella kun maataan vatsallaan. Välillä kyllä menee hermot kun äiti laittaa vatsalleen. Silloin ei yhtään jakseta kannatella. Muutaman kerran on käännytty vatsalta selälleen, tosin ei vielä kovinkaan tarkoituksenmukaisesti. Mutta siitä se lähtee. Painoa oli viime neuvolakäynnillä 6050g ja pituutta 59,5cm. Vaatteissa ollaan siirrytty käyttämään kokoa 62cm.

Uni maistuu pojalle mukavasti, jopa 6-7 tunnin pätkällä aloitetaan yöunet. Turhia ei itketä ja koliikilta ollaan säästytty. Itku tulee lähinnä väsyneenä tai unilta herätessä.

Äiti voi hyvin ja on palautunut hyvin synnytyksestä. Jälkitarkastuskin oli jo jokunen viikko sitten, siltä osin kaikki oli hyvin. Jopa lantionpohjalihakset olivat hyvässä kuosissa, liian vähäisestä treenamisesta huolimatta. Paino on pudonnut mukavasti, nyt se on tyssännyt. Johtunee ihan älyttömästä herkkujen syömisestä! Ne ovat niin mahdottomia vastustaa! Ja toistaiseksi kun ne eivät jää mihinkään. Nyt täytyy hillitä herkuttelua. Kiloja on jäljellä varmaan joku 3-4kg, mutta tavoitteena olisi pudottaa noiden lisäksi joku viitisen kiloa. Paino pääsi nousemaan jo ennen raskautta. Imettäessä ei nyt kovin tiukalle ruokavaliolle aleta, mutta jos niitä herkkuja saisi karsittua. Sitten kun ei enää olla täysi-imetyksellä voidaan miettiä ruokavalion tiukentamista.

Tällaisia kuulumisia tällä erää.